Peli on tunnetusti raakaa Ranualla. Vähemmän tunnettua on se, kuinka raakaa peli on talouskriisissä räpiköivässä Kreikassa.
Viime viikolla Ateenan kaduilla oli vaihteeksi rauhallista, kun kuukausia lähes yhtä soittoa mieltään osoittaneet vetivät henkeä.
Kreikkaa on täydestä syystä haukuttu holtittomasta taloudenpidosta. Sivuseikaksi on jäänyt, että talouden läskiä on alettu leikata kovin ottein. Nälkävyöhön on tehty solkea kohti pitkä rivi uusia reikiä ja niitä on myös käytetty.
Kreikka on toteuttanut todella nopeasti rankkoja uudistuksia, joiden toteutus vie normaalioloissa vuosia jos onnistuu lainkaan. Tilannetta hankaloittaa se, että päästäkseen kovalle maalle Kreikka tarvitsisi kipeästi talouskasvua. Se on kortilla.
Julkisen velan osuutta bkt:sta leikattiin viime vuonna yli viisi prosenttia, ja 2011--2012 leikataan toinen mokoma lisää. Vuonna 2020 osuus pitäisi olla 120 prosenttia bkt:sta. Budjettivaje puolitettiin viime vuonna, ja ensi vuonna yritetään päästä jo plussalle.
Kun kylmät numerot muutetaan arjen kielelle, käy selväksi, miksi kreikkalaiset ovat protestoineet.
Julkisen sektorin nimellispalkkoja leikataan kolmessa vuodessa 35 prosenttia. Valtionyrityksissä, jotka ovat 70 prosenttia koko kansantaloudesta, palkat puolitetaan samassa ajassa, vuosina 2010--2012.
"En tiedä, mihin tämä yhteiskunnallinen räjähdys johtaa", suurimman työntekijäjärjestön GSEE:n puheenjohtaja Ioannis Panagopoulos huokaisi.
Pöhöttyneeltä julkiselta sektorilta kenkää annetaan viime ja tämän vuoden aikana yhteensä noin joka neljännelle työntekijälle.
Veronkiertoakin on alettu panna kuriin. Esimerkiksi viime vuonna siitä annettiin 3,4 miljardin euron edestä sakkoja. Verottajalle ilmoittamattomia huvijahtejakin on takavarikoitu 555 kappaletta!
Sosialistipuolue Pasokin hallitus ajoi ennen eroamistaan läpi rajuja työelämän uudistuksia. Irtisanomiskorvaukset on puolitettu, ylityökorvauksista on viety viidennes, ja koeaika on pidentynyt kolmesta kuukaudesta vuoteen.
Potkuja saa nyt antaa viidelle prosentille työvoimasta kuukaudessa aiemman kahden prosentin asemesta. Työpaikkakohtaisten sopimusten asemaa on vahvistettu alakohtaisten sopimusten kustannuksella.
Julkisen sektorin työntekijäliiton ADEDY:n puheenjohtaja Kostas Tsikrikas puhaltelikin, että työehtosopimuksilla on pyyhitty pöytää. Hän huusi ratkaisuksi eurobondeja -- ja Marshall-apua.
Kreikkalainen eläkeremonttikin on korutonta kertomaa. Kaikkia eläkkeitä on jo leikattu kymmenen prosenttia, ja vuosina 2011--2012 leikataan neljä prosenttia lisää.
Todellista eläköitymisikää yritetään nostaa vähintään kaksi vuotta, ja yleinen eläkeikä hilattiin 65 vuoteen. Eläkeikä niitattiin elinajanodotteeseen eli työura pitenee sitä mukaa kuin keskimääräinen elinikä nousee.
Kreikkalainen kuntaremontti panee sekin haukkomaan henkeä. Kuntia oli ennen kriisiä vielä yli tuhat, mutta nyt niitä on enää reilut 300.
Kreikkalaisten työmarkkinoiden kuriositeetti, suljetut ammatit, on niinikään joutunut lihamyllyyn. Kiltajärjestelmään kuului yli 150 ammattia leipureista toimittajiin ja partureista lakimiehiin.
Järjestelmä takasi vaikkapa apteekkareille 35 prosentin voiton lääkemyynnistä. Kuljetusala on ollut niin säännösteltyä, että kuljetusmatka manner-Kreikasta Rodokselle on voinut maksaa enemmän kuin Kiinaan.
Ei ihme, että apteekkarit, rekkakuskit ja lakimiehet ovat olleet tämän tästä barrikadeilla. Järjestelmä kaadettiin heinäkuussa voimaan tulleella lailla.
Aika näyttää, ovatko säästötoimet kyllä oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä. Kreikalle on ehkä pakko antaa uusia helpotuksia, ainakin lisää aikaa. Lisäajan tarpeesta puhui jopa kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n Kreikan-edustaja Bob Matthias Traa. Kun IMF puhuu tällaista, tilanne on jo todella paha.