Raahelaislähtöinen Kirkon Ulkomaanavun laatuasiantuntija Anna Muinonen seuraa näköalapaikalta Afrikan naisten tilannetta.
Raahelaislähtöinen Anna Muinonen, 43, on työskennellyt Kirkon Ulkomaan avun palveluksessa vuodesta 2005. Alkuvuodet hän työskenteli Kongossa, nykyisin laatuasiantuntijana Kenian Nairobissa.
Muinonen on pisimpään KUA:lla ulkomailla työskennellyt avustustyöntekijä. Hän katsoo Me too -kampanjaa maailman epävakaimmissa ja köyhimmissä maissa toimivan avustustyöntekijän näkökulmasta, mutta tietää, että asian eteen on paljon tehtävää myös länsimaisessa yhteiskunnassa.
Naisten perusoikeuksia vakavasti polkevista kulttuureista, uskomuksista ja perinteistä Afrikassa voisi Muinosen mukaan puhua loputtomasti.
Muinonen muistuttaa, että seksuaalisesta väkivallasta puhuminen on useassa Afrikan maassa edelleen tabu.
– Väkivaltaa kokeneet naiset syyllistetään ja stigmatisoidaan, jos he uskaltavat asiasta mainita, hän kertoo.
– Ehkä tämän vuoksi Me too -kampanja ei levinnyt Afrikan maihin kovin laajasti. Monet naiset kokevat että asiasta puhumisesta olisi heille enemmän välitöntä haittaa kuin hyötyä, hän pohtii.
Kritiikkiä kampanja on Afrikassa saanut siitä, että se rohkaisee naisia repimään arpensa auki sosiaalisessa mediassa, mutta ei miehiä muuttamaan käytöstään ja asenteitaan.
Keniassa kampanja on herättänyt Muinosen mukaan kuitenkin keskustelua sen jälkeen, kun muutama julkisuuden henkilö ryhtyi puhumaan avoimesti kokemuksistaan.
Hän huomauttaa, että muutos lähtee siitä, että joku uskaltaa rikkoa hiljaisuuden, oli kyse naisiin kohdistuvasta väkivallasta, rotusyrjinnästä tai vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeuksista.
Perheväkivalta hyväksytään laajasti
Etelä-Afrikassa seksuaalisen väkivallan yleisyyttä maassa kuvastaa tilasto, jonka mukaan 2015-2016 Etelä-Afrikassa raportoituja seksuaaliväkivaltatapauksia oli 51 895 eli 142 päivässä.
– Tämäkään tilasto ei ole koko totuus, sillä vain murto-osassa tapauksista tehdään rikosilmoitus tai haetaan apua muilta tahoilta, Muinonen huomauttaa.
Maailmanpankin 2016 tilastojen mukaan lähes puolet tutkimuksessa haastatelluista afrikkalaisista naisista hyväksyi perheväkivallan normaalina, ja kolmannes naisista oli jossain vaiheessa elämäänsä kokenut seksuaalista väkivaltaa.
Länsi-Afrikan Senegalissa seksuaalisesta väkivallasta puhuminen on tabu. Muinonen kertoo, että eräs Me too -statuksen sosiaalisessa mediassa julkaissut nainen joutui perheensä painostuksesta poistamaan kommenttinsa.
– Yksilön asia on usein koko perheen asia, ja täten häpeällistä koko suvulle. Joillekin naisille taas kampanja tarjosi ensimmäisen mahdollisuuden puhua kokemuksistaan.
Koulutettua naista vähätellään
Afrikka on niin valtava manner, että yhdenkin maan sisältä löytyy monenlaisia kulttuureja ja normeja sukupuolirooleista ja seksuaalisesta väkivallasta, sen määrästä ja vakavuudesta, puhumattakaan naisten aseman eroavaisuuksista eri maissa,
Muinosen mukaan esimerkiksi urbaani, koulutettu afrikkalainen nainen kohtaa työympäristössä ilmenevän ahdistelun ja vähättelyn lisäksi myös sosiaalista painetta perheympäristössään.
Afrikkalaisen naisen rooli painottuu edelleen perheen ja kodin hoitoon. Oletetaan että pitkälle opiskeltuaankin naisen tavoite on mennä naimisiin, perustaa perhe ja keskittyä kodin hoitoon.
– Jotkut tapaamani uranaiset tai esimerkiksi arvokkaalle järjestötoiminnalle omistautuneet naiset eivät ole voineet perustaa perhettä, sillä heidän mukaansa miehet pelkäävät vahvoja naisia.
Perinteisesti afrikkalaisen miehen tulee olla perheen pää ja tulon ansaitsija, joten jotkut kokevat menestyvän naisen uhkana miehuudelle.
Muinonen harmittelee, että vaikka esimerkiksi Keniassa lainsäädäntö tyttöjen ja naisten oikeuksien suhteen on yksi Afrikan edistyneimmistä, kulttuuri ja perinteet ovat edelleen tiukassa. Naisten ja tyttöjen asema etenkin Kenian maaseuduilla on erittäin heikko.
Useissa Afrikan maissakin on kuitenkin Muinosen mukaan uuden sukupolven miehiä, jotka ovat valmiita taistelemaan naisten oikeuksien puolesta ja hylkäämään naisia sortavat perinteiset asenteet ja tavat.
Anna Muinonen
Ikä: 43.
Raahelaislähtöinen Kirkon Ulkomaanavun avustustyöntekijä ja laatuasiantuntija.
Opiskeli kansainvälistä politiikkaa Ranskassa.
Asuu Nairobissa Keniassa miehensä ja 2-vuotiaan tyttärensä kanssa.
Harrastukset: Tanssi, capoeira.
Millaiset taustat Raahen vuodet antoivat kasvullesi? "Annoksen kaurismäkimaista mustaa huumoria, jolle löytyy vastakaikua mistä tahansa maailman pikkukaupungista."