Raa­he­lai­sen mar­ja­mie­hen vuosien työ poiki kutsun Linnaan – Aimo Karp­pi­sen idea mar­jo­jen ke­rää­mi­ses­tä paisui 1500 mar­ja­äm­pä­ril­li­seen

Pitkän marjastusprojektin aikana Karppinen kertoo oppineensa katsomaan, millaisesta metsästä marjoja kannattaa lähteä hakemaan.

Aimo Karppinen tuli Linnaan yhdessä vaimonsa Kaijan kanssa.
Aimo Karppinen tuli Linnaan yhdessä vaimonsa Kaijan kanssa.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Raahen Arkkukarissa asuvaa Aimo Karppista odotti eräänä päivänä yllätys, kun postinkantaja toi postia vain hieman ennen postilakon alkamista. Postin joukosta paljastui kirje, joka piti sisällään kutsun Presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle. 

– Kyllähän se oli täysi yllätys, aivan silmät pyöreänä katsoin sitä kirjettä, Karppinen kuvailee. 

Karppinen saapui Linnan juhliin vaimonsa Kaijan kanssa. Linnan ensikertalaiset luovivat juhlissa yhdessä raahelaisen kansanedustaja Hanna-Leena Mattilan (kesk.) kanssa. 

Karppinen ehti vaihtaa presidentin kanssa muutaman sanan.

– Hän kysyi, oletko sinä se puolukanpoimija, Karppinen kertoo.

Eläkkeellä oleva Karppinen on tehnyt Raahen alueella vanhustyötä jo kohta 20 vuoden ajan. Into työhön lähti 17 vuotta sitten, kun Karppisen oma isä oli vanhainkodissa. Tuolloin Karppinen mietti, miten hän voisi auttaa ja piristää vanhuksia. 

Silloin hän keksi ryhtyä keräämään marjoja luovuttaakseen marjat vanhuksille vanhainkoteihin ja palvelukoteihin. Tavoitteekseen hän asetti 1500 ämpäriä, joka täyttyi tänä vuonna. 

Karppinen on jakanut marjoja useisiin raahelaisiin vanhainkoteihin. 

– Tänä vuonna vein seitsemään. Joukossa oli niin yksityisiä kuin kunnallisiakin. Minulle kaikki ovat samanarvoisia, Karppinen sanoo. 

Marjojen keruun tulevaisuus on toistaiseksi auki. Karppinen kertoo suuntaavansa alkuvuodesta polvileikkaukseen, sillä polvi on reistaillut marjametsässä ja vaikeuttanut mättäillä kyykkimistä. 

Vuosien varrella hän on ehtinyt näkemään hyviä ja huonoja marjavuosia. Parhaimpana vuotena marjoja kertyi parisensataa ämpäriä. 

– Viime vuosi oli huono ja sain kerättyä vain 30 ämpärillistä marjoja. 

Pitkän marjastusprojektin aikana Karppinen kertoo oppineensa katsomaan, millaisesta metsästä marjoja kannattaa lähteä hakemaan. Siitä huolimatta hänelle on toisinaan sattunut hukkareissuja. Esimerkiksi tänä vuonna marjoja ei ollut siellä, missä niitä on tavallisesti ollut, joten saalista täytyi etsiä muualta.

Suurin osa Karppisen keräämistä marjoista on ollut puolukoita, mutta on joukkoon mahtunut myös mustikoita. Tänä syksynä hän vei myös omenia, sillä ihmiset tarjosivat omenoita hyvän satosyksyn vuoksi. 

– Olen aina haastanut myös muita keräämään marjoja ja viemään niitä vanhainkoteihin, Karppinen sanoo. 

Hän on levittänyt haastetta esimerkiksi paikallislehtien kautta. Raahen seudulla ihmiset ovat lähteneet mukaan hyvin. Viimeksi hän yritti viedä haastetta myös Kainuuseen keräten 21 ämpäriä Sotkamosta. 

Katso kuvia Linnan pukuloistosta täältä.

Korjattu kello 23.35: Aimo Karppisen vaimon nimi on Kaija eikä Kaisa, kuten jutussa aluksi luki.