Suomenhevonen on kulkenut maamme käänteissä mukana historian hämäristä asti. Kirjattuja tietoja suomalaisten omasta hevosrodusta löytyy jo 1300-luvulta.
Suomenhevosen kantakirja avattiin Keisarillisen senaatin asetuksella vuonna 1907. Ensimmäinen jalostusnäyttely pidettiin Iissä. Liminkalaisori Ukonpoika pantiin kirjoihin, vaikka sitä ”heiveröisestä rakenteesta ja heiluvista liikkeistä” moitittiinkin.
Jalostus on harpannut Ukonpojan ajoista jättiloikan eteenpäin. Traktorit syrjäyttivät suomenhevosen maatöistä, mutta raviurheilun ansiosta rotu on säilyttänyt elinvoimaisuutensa.
Yksi merkittävimmistä kansallisrotumme vaalijoista vaikuttaa Raaheen kuuluvassa Lumimetsässä. Palkittu suomenhevoskasvattaja ja lypsykarjatilallinen Markku Lumiaho sanoo kaiken takana olevan eläinrakkauden.
– Meillä oli lapsuudenkotona työhevonen, josta se kipinä jäi kytemään, Lumiaho kertoo.
Kasvattajan kutsumusta mies alkoi toteuttaa 1970-luvun lopulla armeijasta päästyään. Ensimmäinen hankinta oli Matilda-tamma.
– Se varsoi heti kaksoset. Orivarsa kuoli synnytyksessä, mutta tamma selvisi.
Eloonjäänyt nimettiin Tiltan-Millaksi. Radoilla tamma ei läpimurtoa tehnyt, mutta Tiltan-Millan ensimmäinen jälkeläinen, 16 voittoa nakutellut Ville-Valtteri oli melkoinen tekijä.
1990-luvun alussa Lumiaho vei kasvatustoimintansa uudelle tasolle. Hän osti maineikkaalta suomenhevostaitajalta Antti Alangolta ravikuningatar Puhetytön tyttären Tytteriinan.
Tytteriinan toinen varsa Suikun Sisu toi Lumiaholle hänen kasvattajauransa ensimmäisen suurvoiton. Ori vei nimiinsä vuoden 2002 Derbyn.
Vuonna 2005 Lumiaho mietti, että toimintaa on tuotteistettava ja kasvateille on keksittävä yhtenevä nimi. Se oli helposti tehty, sillä kotitilaa, omaa sukunimeä ja ikiroutaista isänmaata kuvaisi osuvasti Lumi-etuliite.
Viimeinen ilman Lumi-nimeä syntynyt Lumiahon kasvatti oli Helmin Roosa. Se on samalla Lumiahon toistaiseksi menestynein ravuri.
Tamma voitti lähes puolet uransa 60:sta kisastaan.
Jos oli Helmin Roosa kilpailijana vastustajilleen armoton, tamma on emänä toista maata.
– Roosa on huolehtivainen emätamma. Se hoitaa varsansa suurella antaumuksella.
Oivat eväät elämään ja kilparadoille sai Helmin Roosan esikoinen Lumi-Oosa. Tamma on edennyt emänsä tavoin voitosta voittoon, ja Lumi-Oosa starttaa lauantaina alku-uransa tärkeimpään lähtöön Villinmiehen Tammakilpaan suurena ennakkosuosikkina.
Ympyrä on sulkeutumassa, sillä Helmin Roosa voitti kyseisen koitoksen kymmenen vuotta sitten.
Lumiaho pitää itselleen läheisimpänä kasvattinaan Lumi-Irinaa, joka voitti Villinmiehen Tammakisan 2013. Huippulahjakas tamma ei kyennyt näyttämään kaviourilla koko potentiaaliaan, ja myös elämänkaari katkesi kesken. Lumi-Irina ravasi vehreämmille laitumille tänä keväänä.
– Se oli kova paikka. En ole vieläkään päässyt asiasta yli.
Vaikka hevosalalla vallitsevat ostajan markkinat, ei kasvattajan kauppa ole aina auki.
– Lumi-Irina jätti kaksi tammavarsaa. Ne eivät ole myynnissä. Haluan, että emän soihtu kulkee niiden kantamana eteenpäin.
Haussa kolmas täysosuma
Viisivuotiaiden suomenhevostammojen tärkein lähtö on lauantaina Lappeenrannassa ravattava Villinmiehen Tammakilpailu. Finaalin voittaja kuittaa mojovan 30 000 euron ensipalkinnon. Pottia lähtee jahtaamaan suurena suosikkina Markku Lumiahon omistama ja kasvattama Lumi-Oosa.
Äänekoskelaisen Harri Kotilaisen valmennuksessa ja ohjastuksessa kisaava tamma hoiteli karsintansa suvereeniin tyyliin. Muutenkin meno on ollut voitokasta, sillä Lumi-Oosa on vienyt uransa kolmestatoista kisastaan yhdeksän nimiinsä.
Suku velvoittaa Lumi-Oosaa, sillä tamman loistava emä Helmin Roosa voitti Villinmiehen Tammakilpailun kymmenen vuotta sitten.
Lumiaholla on lisääkin meriittejä Villinmiehen Tammakilpailusta, sillä hänen omistamaansa ja kasvattamaansa Lumi-Irinaa juhlittiin voittajana vuonna 2013.
Lumiaho suhtautuu lauantain voittomahdollisuuksiin luottavaisena, mutta kokeneen ravimiehen tajunnan takamailla viipyilee myös maltti.
– Soiteltiin hiljattain Kotilaisen kanssa, ja kaikki on Lumi-Oosalla kisan alla parhain päin. Takki auki ei auta lähteä heilumaan, vaan epäonnistumiseenkin on varauduttava.
Jännitys ei korvenna Lumiahoa.
– Kun poutaa kerran pitelee, tässä on rehun tekoa ohjelmassa. Ei siinä ehdi ylimääräisiä stressaamaan.