Qstockista kantautunut rokki ja räime osoitti taas, kuinka hankala haitta melu on. "Melun mittaaminen on todella monimutkaista. Tulos riippuu paljolti mittauspaikasta ja sääolosuhteista", selittää ympäristönsuojelutarkastaja Satu Seppälä Oulun seudun ympäristövirastosta.
Kaupunkiympäristössä pienellekin alueelle voi muodostua suuria äänieroja, sillä rakennukset heijastavat ja toisaalta estävät äänen kulkua. Lähellekin äänilähdettä voi syntyä katvealueita, jonne ääni ei kuulu. Lisäksi äänen kokeminen meluksi riippuu pitkälle kuulijan korvista.
Mitään erityistä syytä siihen, miksi desibelimittarit eivät tänä vuonna heiluneet Qstockissa, ei Seppälän mukaan ole.
"Melua on viime vuosina mitattu eri tapahtumissa torialueella, pesäpallostadionilla, Kuusisaaressa ja Rotuaarilla. Tänä vuonna Qstock ei sattunut olemaan mittauskohteena."
Seppälän mukaan ympäristövirastoon sateli tiistaina useita yhteydenottoja viikonlopun äänimaailmasta.
"Asia täytyy nyt taas ottaa harkintaan. Melutason rajoittaminen tai esiintymisaikojen muuttaminen voisi tulla kyseeseen."
Hän huomauttaa, että järjestäjälle monin puolin ihanteellinen Kuusisaari ei häiriönäkökulmasta ole aivan yhtä ihana festivaalipaikka. "Lähellä on paljon asutusta sekä vettä, joka kantaa ääntä hyvin tehokkaasti."
Koska tarkoitus on arvioida pitempiaikaista altistusta, hetkellisillä piikeillä ei mittauksissa ole merkitystä.
"Ohjearvo on esimerkiksi päivän ajalta laskettu keskiarvo, joka ikään kuin jäljittelee sitä, mitä ihmiskorva kuulee", Seppälä selvittää.
Kello 7--22 ohjearvo on 55 desibeliä ja yöllä 50 desibeliä. Uusilla asuinalueilla yöaikainen raja on 45 desibeliä. "Se johtunee siitä, että nykyisin melu on yksi merkittävä tekijä, joka otetaan huomioon asuinympäristön suunnittelussa", Seppälä pohtii.
Ohjearvot ovat suosituksia, mutta voidaanko meluun konkreettisesti puuttua?
"Asiasta on väännetty kättä useita vuosia. Kysymys on pitkälle siitä, kuinka monta päivää vuodessa melua voidaan sallia ja mille tapahtumille se sallitaan."