Oulu Oulu on menettänyt asemiaan maamme raskaan rockin pääkaupunkina, mutta hevin ja metallin sivuuttaminen täkäläisen rockfestivaalin ohjelmistossa on yhä vaikeaa, ellei mahdotonta. Toisena päivänä lauantaina Qstock tarjosikin tuhdin paketin heviä, metallia ja niiden liepeillä tärisevää raskasta rockia.
Noin kymmenen yhtyeen hevikavalkadin aloitti päälavalla Zero Nine. Viimeisimmällä levyllään melodisesta hardrockista aina popsävyihin kurkotellut yhtye soitti kotiyleisölleen takavuosien klassikoitaan ja tuoreita paloja.
Verkkaisesta keikkatahdistaan huolimatta Zero Nine on vakuuttava ryhmä, joka lavalla muistaa raskaat juurensa. Yhtyeen tavaramerkki volyymi oli myös voimakkaasti läsnä.
Puolisen tuntia Zero Ninen ensiriffin jälkeen osuutensa käynnisti toinen oululaistunut kuusamolaisyhtye, Sacred Crucifix. Alkuperäisessä kokoonpanossa paluun ja albumin tehnyt joukkio ärjyi ja runttasi vanhan koulukunnan deathmetallia 1980-luvun malliin. Äärimmäistä musiikkia, josta säteili rockissa nykyisin niin harvinaista vaaran tuntua.
Tunnelmametallia
Kuoleman, tuhon ja ikävien asioiden kanssa flirttailevasta deathmetallista siirryttiin lempeille vesille, raahelaisen Charonin gootahtavan tunnelmametallin, sydänsurujen ja tarttuvien rockkitaroiden pariin.
Charonin solisti Juha-Pekka Leppäluoto on yleisön edessä tilanteen erinomaisesti hallitseva kaulakuva ja karismaattinen sälli, joka sai massoilta kädet ilmaan, kuten kansainvälisille estradeille tähtäävän rockkukon tuleekin.
Oululaisen Faff-Beyn paluukeikka veti paviljongin täydeltä kiinnostuneita, jotka saivat todistaa yhtyeen oivaa soitannollista ryhtiä. Ehkä toinen kerta toden sanoo. Finntrollin peikkometallihumppa herätti monia tunteita, joista huvittuneisuus ei ollut vähäisin.
Kun näiden lisäksi myöhemmin lauantai-iltana oli luvassa myös Stam1nan ja Mokoman suomenkielistä rypistystä, Kotiteollisuuden kiroilun höystämää murinaa ja Rotten Soundin grindcore-tuhoa ja rumputaiturointia, voi lujakalloisimmankin raskaan rockin ystävän katsoa tulleen palvelluksi.
Qstock ei ole yksin
Qstock ei ole linjansa kanssa yksin. Hevin ja metallin suosio näkyy paitsi Tuskan ja Sauna Open Airin kaltaisten metallifestivaalien menestyksenä, myös perinteisten rockfestivaalien ohjelmistossa.
Esimerkiksi Provinssirock, joka tunnetaan vanhastaan uutta popmusiikkia ja trendikkäitä nimiä esittelevänä juhlana, pörisi tänä kesänä raskaan amerikkalaisrockin voimin.
Lauantain päälavan avausesiintyjä 22 Pistepirkko viritti väen festivaalitunnelmiin uuden linjansa mukaisella murealla rockilla, perjantain myöhäisillan esiintyjistä napakinta festivaaliviihdettä tarjoilivat Disco Ensemble ja Aavikko.
Pienine puutteineenkin kolmas Qstock oli melkoinen menetys. Jo ennakkoon loppuunmyytynä lauantaina Qstockissa kävi 10 000 kuulijaa, kaksipäiväisen rockjuhlan kokonaiskävijämääräksi järjestäjät ilmoittivat festivaalin ennätysyleisön, noin 18 000.