Vuoriston kallioon maalattu valtava viiksekäs naamataulu kuuluu todellakin Turkissa vuonna 1999 elinkautisen vankeuteen tuomitulle Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n puheenjohtajalle Abdullah Öcalanille. Teoriassa olemme vielä Irakin puolella noin kymmenen kilometrin päässä Iranin rajasta. Tämä seutu kuuluu kuitenkin ennen kaikkea Turkin kurdikapinallisille. PKK:n punakeltavihreä lippu liehuu ylpeästi salossa, jota vartioivilla nuorilla kurditaistelijoilla on varusteinaan rynnäkkökivääri, radiopuhelin ja vyöhön kiinnitettyjä kranaatteja.
"Tervetuloa!" He määräävät täällä, eikä mikään taho kyseenalaista heidän valtaansa. Lähin Irakin poliisin tiesulku on 20 kilometrin päässä Sangassarin suurella tasangolla.
Luonnon linnoitus
Tässä alkaa yksi maailman kauneimmista luonnon rakentamista linnoituksista: paljaita vuoria silmänkantamattomiin, tuhansia luolia, puolustuspesäkkeitä sekä joukko kivestä ja kuivuneesta savesta rakennettuja kurjannäköisiä kyliä. Maisema on idyllinen, mutta ilma tuoksuu pikemminkin ruudilta.
Parin viime viikon aikana
PKK:n Turkin armeijaa vastaan tekemissä operaatioissa - tai toisin päin, kuten kurdit väittävät - on saanut surmansa nelisenkymmentä henkeä. Turkki on vastannut sotilaallisilla toimilla. Samalla alkoi Ankaran, Bagdadin ja Washingtonin välillä kuumeinen diplomaattinen baletti. Ennennäkemättömän poliittisen pokeripelin lopputulosta kukaan ei pysty vielä ennustamaan.
Bagdad vetäytyi
Irakin pääministeri Nouri Al-Maliki lupasi äskettäin juhlallisesti, ettei hän tulisi enää sallimaan "PKK:n kaltaisen terroristijärjestön käyttävän Irakin maaperää" tukikohtanaan tärkeää naapuria Turkkia vastaan.
Ongelmana on kuitenkin se, ettei Bagdadilla ole enää 15 vuoteen ollut minkäänlaista valtaa eikä ainuttakaan sotilasta maan pohjoisosassa.
Qandil-vuorten seutu kuuluu Irakin Kurdistaniin ja valtaa siellä pitää yksinoikeudella kurdien autonominen aluehallinto. Pääkaupunki Erbil sijaitsee parin tunnin automatkan päässä vuorten pohjoispuolella.
Lisääntyneestä kansainvälisestä painostuksesta huolimatta Irakin kurdeilla ei ainakaan toistaiseksi ole minkäänlaista aikomusta lähettää edes divisioonan suuruista osastoa 100 000 peshmerga-taistelijan muodostamasta armeijastaan niskoittelevia PKK:n "kurdiserkkuja" vastaan.
Syynä eivät ole mitkään romanttiset haihattelut yhteisestä etnisestä alkuperästä. Raatelivathan vuosina 1996 ja 2000 PKK ja Irakin kurdit toisiaan aseellisissa taisteluissa, jotka vaativat satoja kuolonuhreja. He tietävät niiltä ajoilta, kun Saddam Husseinin sotilaat vainosivat heitä, että Qandil-vuoret eivät ole valloitettavissa. Kurdihallinnon salaisen palvelun johtaja Masmur Barzani myönsi tämän asian juuri Al-Jazeera -televisiokanavalla.
Tusina leiriä
"Edes Aleksanteri Suuri ei koskaan kyennyt valtaamaan näitä vuoria", myhäilee "komentaja" Bozane Tekine, joka ottaa meidät vastaan tien viereen rakennetussa korsussa. Tekine on sympaattisen oloinen, noin 40-vuotias mies, jonka kookasta ja jäntevää vartta verhoaa kurdien perinteinen asu: väljä takki ja laajalahkeiset pussihousut. Tämä PKK:n aseelliseen siipeen kuuluva upseeri intoutuu pitkään vuodatukseen. Hän toteaa, että valtaamalla Irakin puoleisen Kurdistanin, mikä mahdollisuus on edelleen olemassa, Turkki ei tavoittelisikaan PKK:n 3 000-4 000 taistelijan karkottamista, joka olisi "mahdoton tavoite", sillä taistelijat lymyävät noin kahdessatoista erittäin helposti liikuteltavassa leirissä, jotka on siroteltu sadan kilometrin matkalle Turkin rajan eteläpuolelle.
Tekinen mukaan Turkin todellisena tavoitteena on ennen kaikkea "tehdä loppu" siitä "tosiasiallisesta" itsenäisyydestä, josta Irakin viisimiljoonainen kurdiväestö on voinut nauttia itsenäisyyspyrkimysten leviämistä pelkäävien Turkin, Syyrian ja Iranin suureksi närkästykseksi. Palestiinalaisten ohella kurdit ovat yksi suurimmista kansanryhmistä - Irakissa, Iranissa, Syyriassa ja Turkissa heitä on yhteensä noin 35 miljoonaa - jotka eivät koskaan ole saaneet omaa valtiota.
Uusi veljessota
Turkin ajatuksena, jota muut kolme maata kannattavat, on Tekinen mukaan lietsoa käyntiin "uusi veljessota kurdien välille", sillä Erbilin kurdihallinnon johtajat alkavat yhä avoimemmin olla sitä mieltä, että PKK:n toiminta vaarantaa heidän suunnitelmansa. Näin ainakin päätellen niistä puheenvuoroista, joita entiset viholliset Jalal Talabani - Irakin presidentti - ja autonomisen Kurdistanin presidentti Massoud Barzani ovat esittäneet. Talabani on jo vaatinut PKK:ta joko laskemaan aseensa tai poistumaan Irakin Kurdistanista. Joidenkin tahojen sanotaan kannattavan vaivihkaista kaupankäyntiä tässä asiassa: Ankara tunnustaisi Irakin kurdien autonomian ja nämä puolestaan antaisivat suostumuksensa laajalle amerikkalais-turkkilaiselle sotilasoperaatiolle.
"Nämä vuoret kuuluvat kurdeille eikä meidän tarvitse pyytää keneltäkään lupaa pysyä täällä", komentaja Tekine jyrisee.
©(2007) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate