Torstaina se sitten tapahtui: vuotosivusto WikiLeaksin australialainen perustaja Julian Assange joutui lähtemään Ecuadorin Lontoon-suurlähetystöstä. Seitsemättä vuotta lähetystössä piileskellyt Assange pidätettiin.
Assange oli kuuluisin tämän vuosituhannen whistleblower eli ilmiantaja. Hänen johdollaan WikiLeaks julkaisi monia valtioita, etenkin Yhdysvaltoja, huonoon valoon saattamaa salaista materiaalia.
Assange on yhtä lailla sananvapaussankari, josta meni äkkiä maku.
Amerikkalainen sotamies Bradley Manning, sittemmin Chelsea Manning, sai WikiLeaksille vuotamistaan asiakirjoista 35 vuoden tuomion, josta hän istui seitsemättä vuotta.
Amerikkalainen it-spesialisti Eric Snowden vuoti puolestaan huippusalaisia tiedustelutietoja läntisille tiedotusvälineille. Hän pakeni vuonna 2013 Venäjälle ja voi joutua viettämään loppuelämänsä maanpaossa. Venäläisliikemiesten verohuijauksia paljastanut lakimies Sergei Magnitski hakattiin vankilassa ja kuoli.
Whistleblower on henkilö, joka antaa yhteisöstään ilmi jotakin sellaista, mikä on laitonta, epäeettistä tai muutoin väärää ja mikä on vastoin sitä kuvaa, jonka yhteisö haluaa itsestään antaa. Tällainen toiminta vaatii suurta moraalista rohkeutta.
Aluksi myös Assange täytti toiminnallaan pyyteettömän whistleblowerin tunnusmerkit. Vuonna 2010 WikiLeaks julkaisi Afganistanin ja Irakin sodista aineistoa, joka paljasti Yhdysvaltain ja muiden maiden joukkojen tekemiä, siviileihin ja toimittajiin kohdistuneita väkivallantekoja, jopa murhia.
Ei kuitenkaan kestänyt kun Assangen sankarin sädekehä alkoi rapistua kahden ruotsalaisnaisen syytettyä häntä hyväksikäytöstä ja raiskauksesta.
Assange pakeni Ecuadorin Lontoon-suurlähetystöön välttyäkseen tulemasta luovutetuksi Ruotsiin ja vastaamasta syytteisiin. Hän ei siis hakenut turvaa Wikileaksin tekemien paljastusten vuoksi.
Ruotsi ehti jo luopua pidätysmääräyksestä. Asia voi taas nousta esille, sillä Assangella ei ole enää diplomaattista koskemattomuutta nauttivan suurlähetystön suojaa. Yhdysvallat on jo pyytänyt Assangen luovuttamista. Häntä uhkaavat syytteet myös Britanniassa.
Assange eli lähetystössä nähtävästi kuin pellossa. Hän ei pitänyt kiinni sopimuksesta, ettei hän, turvapaikan vastineeksi, kommentoisi lähetystöstä muiden maiden sisäisiä asioita. Ecuador on syyttänyt häntä häirintälaitteiden asentamisesta, turvakameroiden pimentämisestä ja vartijoiden kimppuun käymisestä.
Suurlähetystö määräsi Assangen eräässä vaiheessa siivoamaan vessansa ja pitämään parempaa huolta kissastaan. Kissanhiekan lapiointi kissankakan päälle ei vissiin sopinut sananvapaussankarin arvolle.
Suurin kysymysmerkki Assangen toiminnassa liittyy kuitenkin siihen, kun WikiLeaks julkaisi tuhansia sähköposteja Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjassa vuonna 2016.
Sähköpostit oli kaapattu demokraattipuolueen tietokoneista ja ne saattoivat Hillary Clintonin kampanjan noloon valoon. Yhdysvaltain viranomaisten mukaan Venäjän agentit hakkeroivat viestit ja luovuttivat ne WikiLeaksille. Assange väittää, ettei hän saanut sähköposteja Venäjältä.
Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Aleksei Tshepa vaati Moscow Timesin mukaan suojelemaan Assangea, joka "yritti paljastaa totuuden ja tuoda julki tietoa, jota jotkut huolellisesti piilottelivat".
Vuonna 2017 Wikileaks julkaisi Ranskan presidentinvaalien alla ne sittemmin voittaneen Emmanuel Macronin kampanjakoneiston sähköposteja. Tuo vaikutusyritys jäi kuitenkin suutariksi. On hyvä kysymys, kuka tai mikä organisaatio oli hakkeroinut viestit.
Salaisten tietojen vuotaminen on periaatteessa rangaistava teko. Jos tiedot paljastavat vakavia epäkohtia saati rikoksia, niiden ilmiantaminen muuttuu ainakin moraalisesti hyväksyttäväksi. Laittomuuksista kertomatta jättämistä voi pitää suurempana rikoksena kuin niistä vaikenemista.
Vaikuttamisyrityksiä demokraattisten valtioiden vaaleihin on mahdotonta pitää hyväksyttävinä semminkin kun ne eivät paljastaneet laittomuuksia. Samaten Assangen pakoilu raiskaussyytteiltä on moraalisesti alamittaista.