Pyt­ti­pan­nu on suo­si­keis­ta suurin

1 500 lounasta, 190 kiloa perunoita, 10 litraa kermaa, 130 kiloa mantelikalaa. Oulun aterian keittiöpäällikkö Tarja Jaatinen pyörittelee tällaisia lukuja päivästä toiseen.

Tarja Jaatinen pakkaa pannareita päiväkotien välipalaksi.
Tarja Jaatinen pakkaa pannareita päiväkotien välipalaksi.
Kuva: Leinonen Jukka

1 500 lounasta, 190 kiloa perunoita, 10 litraa kermaa, 130 kiloa mantelikalaa. Oulun aterian keittiöpäällikkö Tarja Jaatinen pyörittelee tällaisia lukuja päivästä toiseen. Vaikka lapset osaavatkin kiittää ruuasta, puoltatoistatuhatta kiitosta hän ei kuule päivittäin, sillä keittiö valmistaa ruokia myös kuljetettavaksi lähistön päiväkodeille ja iltapäiväkerhoille.

Raaka-aineiden tilauksista huolehtiva Jaatinen tietää hyvin eri ruokalajien menekin. Keväisin ja syksyisin syödään vähemmän kuin talvella. "Kovilla pakkasilla ja maanantaisin ruokaa menee enemmän. Koulun myyjäispäivinä lapset taas syövät vähemmän", Jaatinen kertoo.

Etnisten ruokapaikkojen vakiintuminen osaksi Oulun katukuvaa ei näy kouluruokalassa, vaan lapset toivovat edelleen perinteisiä suomalaisia ruokia.

"Pyttipannu on ehdoton suosikki. Myös makaronilaatikkoa toivotaan paljon. Päiväkotilaiset taas toivovat lohikeittoa ja pinaattikeittoa, mutta niistä jälkimmäinen jakaa mielipiteitä", Jaatinen luettelee.

Hampurilaisia ja pitsoja Janatuinen ei halua lisätä ruokalistalle. "Koululaisilla on jo valmiiksi näkemys, millaisia niiden pitäisi olla. Meidän tekemänä niistä ei tule sellaisia."

Yhteisiä inhokkiruokia Jaatinen ei myönnä koululaisilla olevan. Jonkun inhoama ruoka voi olla toisen suosikki. Kokolihakastikkeita koululaiset syövät kuitenkin suhteessa vähemmän kuin aikuiset.

"Myös kanakeitosta on tullut meille paljon palautetta. Sitä ei varmaan kodeissa tehdä kovin usein."

Jaatinen muistuttaa, että lapsen täytyy maistaa uutta ruokaa jopa 20 kertaa, ennen kuin hän tottuu siihen.

Jaatinen viihtyy hyvin keittiön kiireessä. Hän epäilee, että lounasaikojen häslinki saattaisi hirvittää jotakuta, mutta hän hallitsee sen hyvin.

"Tykkään olla, kun on riittävästi töitä. Keittiöllä ei ole koskaan sellaista hetkeä, että täytyisi olla työttömänä", Jaatinen miettii.

Myös työpäivien vaihtelevuus viehättää. Työhön kuuluu niin keittämistä, siivousta kuin palavereitakin. Kilojen ja litrojen laskemisesta puhumattakaan. Montako kiloa jauhelihaa tarvittiinkaan maanantain lihapulliin?

Ilmoita asiavirheestä