2000-lukua on luonnehdittu kaupunkien vuosisadaksi. Kaupungit kokoavat yhteen yhä suurempia ihmisjoukkoja sekä inhimillisiä ja taloudellisia voimavaroja. Erityisesti kehittyvissä maissa kaupungit kasvavat valtavalla nopeudella, kun ihmiset etsivät niistä työtä ja paremman elämän edellytyksiä.
On arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä Mumbai ja Delhi ovat maailman suurimmat kaupungit, joissa kummassakin on 40 miljoonaa asukasta. Kongon demokraattisessa tasavallassa sijaitsevan Kinshasan, jossa on nyt 10 miljoonaa asukasta, ennakoidaan olevan 35 miljoonan asukkaan kaupunki.
Mihin kaupungistumisen vääjäämättömältä vaikuttava imu perustuu? Geoffrey West osoittaa kirjassaan Skaala (2017), että suurkaupunkien väkiluvun kasvu tuottaa kasvavaa mittakaavaetua myös sosiaalisen aktiivisuuden ja taloudellisen tuottavuuden osalta.