Pohjoisen harvaan asutut seudut ovat pääsemässä EU:n komission tunnustamiksi pysyviksi erityisalueiksi, joiden elinvoimaa pitää tukea unionin rakennerahastoista. Linjausesitys on helpotus ja voitto Pohjois-Suomelle.
Suomen ja Ruotsin harvaan asutut alueet ovat pääsemässä EU:ssa pysyvän tuen piiriin aivan samalla tavalla kuin joidenkin muiden jäsenmaiden saaret ja vuoristoiset seudut. Aluekomissaari Michel Barnierin esittelemässä komission raportissa todetaan, että maantieteellisesti heikosti sijoittuvien alueiden on saatava enimmäishyöty unionin rakennerahastotuesta.
Komission kolmas koheesioraportti on tehty rahoituskautta 2007-2013 varten, mutta siinä ei mainita aikarajaa harvaan asuttujen alueiden tuen maksamiselle. Se on mitä ilmeisimmin tarkoitettu pysyväksi. Komissio on näin täysin aiheellisesti tunnustamassa erittäin harvaan asuttujen pohjoisten alueiden pysyvät luonnonhaitat osaksi EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa.
Tuen taso ja ehdot selviävät lopullisesti, kun komissio antaa kesällä ehdotuksensa uutta budjettikautta varten. Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen pitää joka tapauksessa nyt julkaistuja komission linjauksia hyvänä lähtökohtana tuleville neuvotteluille. Se pitää paikkansa. Suomen hallituksella on todella kaikki syyt tukea komission pyrkimystä alueiden todelliset edellytykset huomioon ottavaan tukiratkaisuun. On tärkeää katsoa, että pohjoisilla alueilla on mahdollisuudet pysyä elinvoimaisina. Erityisesti Suomessa se merkitsee samalla, että EU:n koillisrajan seutu Pohjois- ja Itä-Suomessa säilyy asuttuna.
Perusteet harvaan asuttujen alueiden tuessa tulevat olemaan toiset kuin nykyisessä ykköstuessa, jossa ehtona on, että alueen bruttokansantuote jää alle 75 prosenttiin EU:n keskiarvosta. Varsinkin laajentumisen jälkeen Suomen nykyiset ykköstukialueet ylittävät rajan. Tosin kriteeriä on aiemminkin sovellettu joustavasti niin, että myös harva asutus on vaikuttanut.
Pohjois-Pohjanmaan liiton johtaja Pentti Lampinen patisteli aiheellisesti torstain Kalevassa hallitusta pitämään yllä poliittista painetta EU:ssa. Liiton mukaan harvaan asuttujen alueiden tuki pitäisi ottaa EU:n tavoite 1 -tuesta. Sen määritelmät osuvatkin hyvin näille alueille, onhan ykköstuen tarkoitus tukea kasvua ja työpaikkojen syntyä vähiten kehittyneillä alueilla.
Tavoite kaksi, alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden parantaminen, koskee Suomessa monia muitakin alueita. Suomen koko rakennerahoituksesta on ykköstukea reilusti yli 70 prosenttia. Kakkostukea on alle 20 prosenttia. Mikäli harvaan asuttujen alueiden osuus otettaisiin kakkostuesta, siitä ei jäisi paljon jaettavaa muille alueille Suomessa.
Uudet EU:n jäsenmaat tulevat seuraavaan jakoon voimakkaasti mukaan. Komissaari Barnier laskee, että vuonna 2013 nykyiset jäsenmaat saavat tuista 47,5 prosenttia. Osuuden oikeudenmukainen jako on työlästä. Suomen edustajien on tuotava rakennetukipäätöksen valmistelussa jatkuvasti esiin maan pohjois- ja itäosan harvaan asutuilla alueilla vallitseva työttömyys.
EU pyrkii vuonna 2000 Lissabonissa pidetyn huippukokouksen päätösten mukaan maailman kilpailukykyisimmäksi tietoyhteiskuntaan perustuvaksi taloudeksi. Samalla lähdetään siitä, että unionin eri alueiden kehitystasoa lähennetään toisiinsa. Suomessa lähentämistä riittää. Rakennerahastotuen lopullinen muoto aiotaan päättää ensi vuonna. Vaikuttamiseen on vielä aikaa. Se on käytettävä tehokkaasti hyväksi.