Kiiminkiläinen Johanna Junnonaho, 24, on työskennellyt konduktöörinä vasta reilun kuukauden verran. Sitä ennen hän oli yhdeksän viikkoa Helsingissä koulutuksessa ja sen jälkeen seitsemän viikkoa Oulussa, jossa opeteltiin muun muassa perinteisiä ratapihatöitä.
"Nekin pitää hallita. Jos on yksin konnarina junassa, täytyy osata lähettää juna sivuraiteelle ja huoltaa jarrut. Vastuu on suuri", hän sanoo.
Junnonaho on valmistunut Oulusta media-assistentiksi ja työskennellyt viimeksi valokuvavastaavana myymälässä. Kun VR haki uusia konnareita, hän sai asiasta vinkin rautateillä työskentelevältä isältään.
"Haluan tehdä töitä asiakaspalvelussa ja olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Olen tehnyt vähän kaikenlaista tehdastyöstä lähtien, ja tämä tuntuu minulle sopivimmalta."
Edes pitkät vuorot ja täydellisen epäsäännöllinen vuorotyö eivät häntä rasita. Pitkien vuorojen vastapainoksi vapaata on runsaasti. Palkkaa Junnonaho pitää perustaltaankin hyvänä, mihin ilta- ja yötyöt tuovat oman lisänsä.
"Osaan ottaa pystytorkut missä ja milloin vain, joten yövalvominenkaan ei pahemmin rasita", Junnonaho sanoo.
Hän on pohjoisessa vielä suhteellinen harvinainen tapaus. 49:stä Oulun alueen konduktööristä seitsemän on nyt naisia. Koko maassa viime vuonna palkatuista uusista konnareista 36 prosenttia on naisia. 53 palkatusta 19 oli naisia.
"Totta kai joka päivä ihmetellään, että nuori nainen voi olla konnarina. Aina se palaute on kuitenkin positiivista. Ihmiset sanovat, että onpa hieno juttu, lisää vain naisia konduktööreiksi", Junnonaho sanoo.