Antti Pihlakoski on läksynsä lukenut.
Maanantaina Pohjois-Pohjanmaalla, Raahessa ja Oulussa vieraillut Suomen urheiluliiton puheenjohtaja joutuu ottamaan vain pienen tuumaustauon, kun hänen eteensä täräyttää kahden pohjoispohjalaisen seuran nimet: Ruukin Kisa ja Haukiputaan Veikot. Mitäpä miettii puheenjohtaja näistä?
"Niin", Pihlakoski pelaa aikaa.
"Urheiluseuratoiminta on ylä- ja alamäkeä. Nuo kaksi ovat vain osoituksia siitä, kuinka paljon seurojen toiminta voi olla dynamosta kiinni: Kun se hyrrää, kaikki syttyy. Kun se sammuu, kaikki sammuu."
Ruukin Kisan ja Haukiputaan Veikkojen dynamot sammuivat parikymmentä vuotta sitten. Kovassa vireessä olleet yleisurheiluseurat palasivat vauhdinottoradan päähän ja ovat siellä myös pysyneet. Samanlaisia kisoja ja veikkoja on valtakunta pullollaan.
Pihlakoski myöntää, että seurat olivat aikansa tuuliajolla. Tukea ei tullut oikein miltään suunnalta, ei varsinkaan seurajohtamiseen.
"Se oli sitä urheilun järjestökentän muutosvaihetta ja sen jälkeistä aikaa", Pihlakoski sanoo.
Pihlakoskella on lyödä oma korttinsa pöytään: Limingan Niittomiehet. Limingassa yleisurheilu on herätetty henkiin.
"Viime vuonna Niittomiehillä oli neljä rekisteröityä urheilijaa. Nyt heitä on 125. Toiminnassa on ihan erilainen syke", Pihlakoksi sanoo.
Liminka on yksi sulka puheenjohtaja hatussa. Vuosi sitten Urheiluliiton puheenjohtajaksi valittu Pihlakoski lupasi ensitöikseen laittaa uutta potkua seuratyöhön. Se on edelleen puheenjohtajan huoneen taulussa ylimmäisenä, asiana numero yksi.
"Mielipiteeni asioiden painotuksesta on kuluneen vuoden aikana vain vahvistunut."
Vuosi on aivan liian lyhyt aika vetää ankaria johtopäätöksiä työn onnistumisesta. Pihlakoski on kuitenkin itse tyytyväinen.
"Pyssyn piiput osoittavat oikeaan suuntaan", Pihlakoski sanoo.
Urheiluliitossa on tänä vuonna polkaistu jalalle parikin projektia, joilla pönkitetään seurojen työtä. Isoille kaupunkiseuroille on oma ja pienille maaseutuseuroille oma ohjelmansa.
"Me tarjoamme seuroille valmiit toimintamallit johtamisesta ja talouden hoidosta ohjaajien koulutukseen."
Urheiluseuroissa on laulettu jo pitkään yhtä ja samaa virttä: lapsia ja nuoria olisi tulossa toimintaan, mutta päteviä tai edes halukkaita vetäjiä ei ole.
Urheiluliiton puheenjohtaja ei niele väitettä kakistelematta.
"Ongelma saattaa näyttää valmentaja- ja ohjaajapulalta. Ensisijaisesti kysymys on kuitenkin johtajuusongelmasta. Seuratyön johtajuus on kriisissä."
Ilmiö on Pihlakosken mukaan heijastusta nykyelämän mallista. Työuran ja rahan arvostus ajaa kaiken muun edelle, elämän oravanpyörässä vapaaehtoistyö ja jopa perhe jää jalkoihin.
Puheenjohtajalla on yksi ratkaisu ongelmaan. Seurajohtajilta otetaan iso taakka harteilta, kun seuratoiminnalle laitetaan hintalappu, ja valmennuksesta ja ohjauksesta kerätyt varat sijoitetaan seuratoiminnan kehittämiseen.
"Mutta kun suomalaisessa yleisurheilussa on totuttu siihen, että mikään ei saa maksaa mitään. Limingassakin urheilukoulsta otetaan maksu, ja tulos on kaikkien nähtävillä."