8-vuotias Pyry Simula pelasti parhaimman ystävänsä, samanikäisen Anders Pietilän Oulujoen jäistä viime viikon keskiviikkona Kauppilanrannan venevalkaman edustalla. Neuvokas Pyry Simula käytti partiossa oppimiaan taitoja vetäessään ystävänsä vedestä jään päälle.
Ystävykset ja poikien vanhemmat sekä sisarukset ovat hyvää vauhtia toipumassa järkytyksestä ja Anders nuhakuumeesta.
Pahimmassa tapauksessa jäihin olisivat voineet vajota molemmat. Pojat vannovatkin, ettei Oulujoelle ole enää menemistä, paitsi kesällä uimaan.
Pyry ja Anders kertaavat tapahtunutta turvallisesti rannalta käsin maanantaina koulupäivän jälkeen. "Me haluttiin rikkoa jäätä. Siksi tulimme tänne, pöljyyttämme. Alussa rannalla jää kesti hyvin, ja käveltiin kauemmas melkein keskelle jokea. Sitten Andersin jalka lipsahti ja se kaatui veteen", Pyry kertoo ja osoittaa mustaa sulakohtaa keskemmällä jokea.
Anders vajosi rintaa myöten hyytävään jokeen. Onneksi Pyry muisti sillä hetkellä, mitä jäihin vajoamisesta oli partiossa kerrottu. "Ryömin Andersin luo, sain otteen kädestä ja nostin jäälle."
Rannalla telineeseen kiinnitetty pelastusrengas jäi pelastajalta huomaamatta, mutta onneksi niin. "Anders olisi hukkunut, jos olisi yrittänyt vielä juosta pelastusrenkaan rannasta", Pyry selostaa tilanteen vakavuutta.
Vastaantulijat eivät reagoineet
Kokeeksi Pyry irrottaa pelastusrengasta telineestä, mutta turhaan. Rengas on jäätynyt niille sijoilleen eikä liiku. Irrottamista hidastaa myös renkaan köysi, joka on kiertynyt telineeseen. Onpa oranssi pelastusrengas vieläpä niin korkealla, ettei Pyry siihen ylety kuin kurkottelemalla varpaisillaan ja hyppimällä ylöspäin.
Koska Anders oli kylmästä kankea, 300 metrin matkan juokseminen Pyryn kotiin Raharinnantielle ei ottanut onnistuakseen. "Pyry antoi oman talvitakkinsa minulle ja puin sen päälleni. Myös Pyry kasteli itsensä, ja meillä oli tosi kylmä", Anders kertoo.
Pyryn isä Kai Simula ihmettelee, etteivät märät pikkupojat ja Pyry t-paitasillaan kymmenen asteen pakkasessa herättäneet Ranta-Kastellin tiellä vastaantulevien huomiota.
"Koiraa ulkoiluttava mies käveli vastaan, mutta ei se mitään meille sanonut", Pyry ihmettelee aikuisen välinpitämätöntä käytöstä.
Lämpimään päästyään Pyry auttoi Andersin päältä märät, kankeat vaateet pois. "Hyppäsin peiton alle, soitin äidille ja kerroin, mitä oli tapahtunut", Pyry kertoo. "Peittelin Andersin kolmen peiton alle", Pyry muistelee huojennuksen hetkeä.
Päällimmäisenä tunteena kauhu
Ystävyksillä riittää muistelemista ja kertomista heikkojen jäiden petollisuudesta luokkakavereilleen. Pyry uskoo, että Anders pääsee tapahtuneen yli, vaikka tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on syyllisyys. "Suuttuiko teidän äiti ja isä niin kuin meidän?" Pyry kysyy Andersilta. "Ei ne suuttuneet. Olivat kauhuissaan - myös isosisko", Pyry vastaa ystävälleen.
Kai Simula on päässyt yli ensireaktiostaan ja leppynyt. "Olin vihainen, kauhusta vihainen", isä tunnustaa. "Miljoona kertaa on kotona sanottu, ettei jäälle saa mennä", isä jatkaa. "Nyt uskotaan", ystävykset lupaavat.
Ennen kuin Kauppilanranta jätetään toistaiseksi rauhaan ja pojat jatkavat kotiin päin, päätä lyhyempi Anders katsoo ystäväänsä Pyryä silmiin ja sanoo yhden ainoa sanan: "Kiitos."