Presidentti Obaman puhe islamin maailmalle oli rohkea ele, joka ei vain kasva ilman jatkotoimia, puolin ja toisin.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama osaa paitsi puhua loisteliaasti myös valita sanansa taitavasti. Silti voi sanoa, että puhuessaan torstaina Kairossa lähinnä maailman 1,5 miljardille muslimille Obama tarttui pyramidin kokoiseen ongelmaan. Häntä ei voi moittia ainakaan optimismin puutteesta tai haasteiden välttelystä.
Suurten puheiden varjopuoli on usein se, että ne jäävät puheiksi ja voivat idealismissaan lipsahtaa naiiviuden puolelle. Sanojen muuttaminen teoiksi on erityisen vaikeaa lähi-idän konfliktissa. Samaten islamin maailman ja muun maailman syvälle juurtuneita ennakkoluuloja ei noin vain pois pyyhkäistä.
Obaman 55 minuutin puhe keskeytyi aplodeihin 35 kertaa. Ne olivat varmasti enemmän aitoja kuin kohteliaita. Puhe vilisi lainauksia Koraanista ja arabiankielisiä sanoja. Obama ei silti mielistellyt yleisöä, vaan nosti pöydälle monille islamin maille vaikeita asioita kuten demokratian ja naisten oikeudet.
Kuukausia hiottu puhe ei sisältänyt konkreettisia avauksia, mutta paljon uutta siellä oli verrattuna etenkin George W. Bushin kauteen. Obama ei esimerkiksi kertaakaan käyttänyt sanoja terrorismi, terroristi ja terrorismin vastainen sota, jotka olivat Bushin vakiotermejä.
Vuoden 2001 iskujen tekijät eivät kyllä saaneet ymmärrystä, mutta uutta oli se, että Obama sanoi Yhdysvaltain reagoineen niihin joissakin tapauksissa ihanteidensa vastaisesti. Se oli supervaltion johtajan suusta supermyönnytys. Yhtä lailla Obama oli ensimmäinen presidentti, joka tunnusti Yhdysvaltain osallistuneen Iranin demokraattisesti valitun hallituksen kaatoon 1953. Yhdysvallat lähti sotimaan Afganistaniin välttämättömyydestä, mutta Irakiin meno oli Obaman sanojen mukaan valinta, joka muistutti Yhdysvaltoja tarpeesta käyttää ongelmiensa ratkonnassa diplomatiaa ja kansainvälistä yhteistyötä aina kuin mahdollista.
Obaman hallinto otti uutuuttaan vaisusti kantaa Israelin vuodenvaihteessa Gazan kaistalla käymään raivoisaan sotaan. Sen jälkeen on näkynyt kuitenkin merkkejä, että hallinto tiukentaa suhtautumistaan Israelin politiikkaan. Tämä reivaus näkyi Obaman puheessa ei niinkään uusina avauksina kuin pieninä, mutta tärkeinä sanavalintoina.
Presidentti käytti useita kertoja sanaa "Palestiina" kun taas aiemmin Yhdysvallat on puhunut epämääräisesti "tulevasta palestiinalaisvaltiosta". Hän nosti tavallaan palestiinalaisia silmien tasalle Israelin kanssa. Gazassa valtaa pitävä Hamas-järjestö on Yhdysvaltain kirjoissa terroristijärjestö, mutta Obama ei tuota sanaa käyttänyt.
Puhe oli monin paikoin epätavanomainen, mutta vastaanotto oli sitäkin tavanomaisempi. Al-Qaidan johtajan Osama bin Ladenin nimiin pannussa lausunnossa sisältöä kiinnostavampaa oli, että se annettiin jo ennen puhetta. Tämä kielii siitä, että islamin nimiin vannovat ääriainekset haistavat Obaman Bushia hankalammaksi vastustajaksi.
Oikeiston johtama Israelin hallitus hymisteli Obaman puhetta virallisesti, mutta kulissien takana kiristellään varmasti hampaita. Muutenkaan Israel ei voi enää laskea sen varaan, että Yhdysvallat hyväksyy edes hiljaisesti kaiken mitä se tekee.
Iranin kielteinen reaktio ei ollut mikään yllätys. Koska Yhdysvalloissa presidentin ulkomaisia puheita ei suuremmin arvostella vielä matkan aikana, soraäänet olivat vielä vähäisiä. Meteliä oikealta laidalta on silti luvassa. Kaiken kaikkiaan yksi hienokaan puhe ei tee kesää ennen kuin jatkoa seuraa, puolin ja toisin.