Hirmuiseksi on mennyt meno Suomessa. Poliisilaitosten, käräjäoikeuksien ja toverituomioistuinten pyöröovet paukkuvat, kun valtakunnan vaikuttajia lappaa niistä sisään ja ulos selittelemässä, miten on tullut papereita liikutelluksi. Entisen presidentin entistä avustajaa epäiltiin vakoilusta entisen Itä-Saksan entisen tiedustelupalvelun Stasin hyväksi, mutta hänet vapautettiin, kun ei pystytty todistamaan että ainakaan törkeästi olisi vakoillut.
Nykyisen hallituksen nykyistä pääministeriä kuulusteltiin todistajana nykyisen puolueensa tietovuotoon. Häntä on myös epäilty ns. muunnellusta totuudesta eli muuntamattomasta valehtelusta sekä moraalisesta luonnehäiriöstä. Saman puolueen varapuheenjohtajaa taas syytetään salaisten asiapapereiden vuotamisesta lehdistölle. Varapuheenjohtaja puolustautuu sillä, että eihän hän, mutta pojat (tai tytöt), joille hän hyväuskoisuuttaan otti papereista kopiot.
Tässä nyt joutuu pakostakin kysymään, pitäisikö DDR:n Stasi ja Suomen lehdistö jotenkin rinnastaa toisiinsa. Onhan käynyt selville, että kummallekaan ei saa luovuttaa papereita. Se on vähintään paheksuttavaa, ellei peräti rikollista, jos se vain pystytään todistamaan. Meillä täällä lehdistössä on oma vankka käsityksemme asiasta: meille saa vuotaa, mutta Stasille ei. Tuomiovallalla näyttää olevan päinvastainen käsitys.
Ehkä tässä olisi löydettävissä kompromissi. Koska Stasia ei enää ole, sen roolin voinee ottaa kotimainen vastine, suojelupoliisi eli supo. Vuotaminen voitaisiin järjestää siten, että poliitikot veisivät salaiset asiapaperit ensin supolle, josta ne sitten toimitettaisiin sekä pääministerille että lehtiin.
Koska supon paperit voidaan julistaa salaisiksi vuosikymmenten ajaksi, tietovuodotkin ehtisivät käsittelyyn vasta sitten, kun ne olisivat rikoksina vanhentuneita. Edes pääministeriä ei voitaisi syyttää salailusta tai valehtelusta, koska hän voisi vedota siihen, että poliisi on kieltänyt kertomasta. Kuten tosin teki jo nyt palattuaan kuulusteluista.
Näin ei ketään tarvitsisi tuomita, mutta silti vaalitaistelussa voitaisiin käyttää ns. likaisia temppuja ja lehdistö voisi kertoa tuoreeltaan, mitä salamyhkäistä valtakunnassa tapahtuu. Joskus vuonna 2030 sitten supo rupeaisi tutkimaan, tuliko neljännesvuosisata sitten tehdyksi jotakin epäilyttävää ja jos tuli, pitäisikö asialle ruveta kohta tekemään jotakin. Myöhäistähän se silloin olisi, mutta tulisipahan sekin selvitetyksi ja riittäisi puheenaihetta.
Ai että kuulostaa hullulta? Totta kai se kuulostaa, mutta voiko joku sanoa, että tässä Irak-paperien vuotamisjupakassa olisi ollut enää pitkään aikaan järjen hiventäkään.