Jos voro kähveltää polkupyörän, kissa karkaa puuhun tai autonrengas puhkeaa lomamatkalla, ei pidä soittaa hätäkeskukseen.
Kannattaakin katsoa kellosta, paljonko aikaa kuluu, kun selittää, minkä värinen ja kuinka monivaihteinen pyörä on ja mistä vääriin käsiin kadonnut. Samaan aikaan joku toinen voi olla todellisessa hengen hädässä.
Tässä esimerkkinä käytettyjä tapauksia ei hätäkeskuksissa luokitella toimintaa aiheuttaviksi. Niiden jälkihoito kuuluu muualle.
Hätäkeskuksiin tulee silti valtaisa määrä turhia puheluja. Vaikka sanotaan, että hätä ei lue lakia ja avuntarvettakin on monenlaista, kaikesta ei pidä sännätä kilauttamaan yleiseen hätänumeroon 112. Sinne tulee soittaa vain kiireellisissä, todellisissa hätätilanteissa, joissa henki, terveys tai omaisuus on uhattuna.
Viime vuonna hätänumeroon tulleista noin neljästä miljoonasta puhelusta turhiksi luokiteltuja puheluita oli peräti 800 000. Se on valtaisa määrä. Luku on yhä suuri, vaikka valistuksen jälkeen se edellisvuodesta supistumaan 160 000:lla.
Sinällään mikään oikeaa avuntarvetta vaativa puhelu ei turha. Hätäkeskusten toiminnan kannalta iso määrä puheluista on sikäli turhia, että ne synnyttävät jonoja, eivät aiheuta toimia, mutta voivat viivästyttää kiireellisen avun lähettämistä.
Jatkossa tällaisista puheluista pyritään eroon kehittämällä hätänumeron rinnalle kiireettömiä neuvontapalveluja varten oma puhelinnumero.
Tämä onkin ehdottoman välttämätöntä, etenkin kun samassa yhteydessä hätäkeskusten määrää on tarkoitus supistaa nykyisestä 4-6 hätäkeskukseen. Mikäli turhien, mykkien tai ilkivaltaisten puhelujen määrää ei onnistuta kutistamaan tai ohjaamaan suoraan toiseen numeroon, katastrofi uhkaa hätäkeskuksissa itseään.
Jo nyt niissä työskennellään monesti resurssien äärirajoilla. Työ on myös vaativaa.
Puheluun pitää vastata nopeasti, tehdä pian riskiarvio avuntarpeesta ja hälyttää tarvittaessa viranomaiset, poliisi, palokunta tai sosiaaliviranomaiset, apuun.
Vaikka soittajan mielestä vastausaika aina matelee, tosiasiassa hätäkeskukset vastaavat nykyisin jo 92 prosenttiin soitoista alle kymmenessä sekunnissa. Puolessa minuutissa vastausprosentti on jo 98.
Reilusti alle puolet soitoista johtaa tehtävän välitykseen poliisille, palolaitokselle tai sosiaaliviranomaisille. Kun avulla on kiire, se lähetään paikalle pillit soiden. Muussa tapauksessa aikaikkuna on kaksi tuntia.
Monissa muissa maissa on jo käytössä kiireettömään apuun ja neuvontaan oma puhelinnumero, 116115. EU on suositellut sitä viranomaisten neuvontanumeroksi koko alueellaan. Meillä asiaa valmistellaan parhaillaan. Numeroa on tarkoitus ensin kokeilla Oulun läänissä.
Kansalaisten kannalta yksi selkeä numero on helppo ja paras. Muuten sen käyttöönotossa riittää vielä tutkittavaa. Iso kysymys on muun muassa se, millaiset palvelut tähän numeroon tulee keskittää.
Pitäisikö sieltä saada neuvoa, mihin terveyskeskukseen viedä kuumeinen lapsi ja milloin? Otetaanko siellä vastaan poliisille tarkoitettuja rikosepäilyyn viittaavia vihjesoittoja? Saisiko samasta numerosta vastauksen siihenkin, milloin kesämökillään saa kulottaa?
Rajaveto ei ole helppoa. Jos palvelu on hyvin laajaa, kustannukset nousevat. Onko neuvojan oltava aina luurin päässä, vai hoituuko osa palvelusta internetin kautta? Mikä on numeron suhde muiden viranomaisten, laitosten ja kuntien omiin palvelunumeroihin sekä kuka missäkin asiassa on oikea neuvomaan. Sitäkin on mietittävä, pitääkö tällaista palvelua jakaa seitsemänä päivänä viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa vai riittäisikö normaali virka-aika.
Hätäkeskusten toimialueita koskevan uudistuksen on määrä tulla voimaan vuoteen 2012 mennessä. Työryhmässä mietitään parhaillaan, miten valtakunta jaetaan uusiin alueisiin. Keskusten sijoituspaikoista ei vielä puhuta. Niinpä uutta aluepoliittista kiistaa ei kannata vielä käynnistää.
Jo tätä ennen, ensi vuoden alusta pitäisi saada voimaan uusi hätäkeskuslaki. Se ulottaisi hätäkeskusten toimivallan koko maahan, kun ne siirtyvät yhteiseen tietojärjestelmään. Nyt keskukset voivat operoida vain omalla toimialueellaan.
Uudistus onkin avun tarvitsijaa ajatellen tervetullut. Se on sama, mistä päin Suomea puheluun vastataan ja apu lähetetään.
Yksi iso ongelma on täysin ratkaisematta.
Hätäkeskuksiin tulee nimittäin noin 125 000 ilkivaltasoittoa vuodessa. Miten kirkastaa näille häiriköille, että heidän jaaritellessaan joku, pahimmillaan moni voi päästä hengestään?