Oulun ylpeyksiin kuuluvassa pyörätieverkostossa olisi nykyistä vahvempia aineksia matkailuvaltiksi. Tarvitaan
vain hiukan jatkojalostusta.
Oululla ei ole yhtä suurta matkailutäkyä, vaan vetovoima syntyy monen tekijän summana. Kaupunki tunnetaan teknologiasta, ja matkailukohteista siihen on kytköksissä Tietomaa. Oulun parhaisiin piirteisiin kuuluvat myös pyörätiet tai täsmällisemmin sanottuna kevyen liikenteen väylät. Niitä kaupungissa on 466 kilometriä.
Noilla lukemilla Oulu voi hyvästä syystä kutsua itseään pyöräilykaupungiksi. Kevyen liikenteen väylät on tietysti rakennettu ensisijaisesti kaupungin omille asukkaille. Jos Oulussa nyt polkupyöriä käyttävä väki siirtyisi yksityisautoihin, kaupungin ruuhkat kasvaisivat olennaisesti ja ilman laatukin heikkenisi. Jokainen pyöräilijä huolehtii samalla myös kunnostaan. Tämä on kansanterveyden kannaltakin mitä järkevintä.
Mainion reitistön hyödyntämisessä nykyistä näkyvämmin myös matkailussa olisi paljonkin ideaa. Aineksia matkailumagneetiksi Oulun ja sen ympäristön väylistä luulisi olevan. Ensinnäkin luonnonolot ovat Oulussa suotuisat pyörällä kulkeville. Siinä missä hiihtäjät manaavat Oulun tasamaita, pyöräilijät niitä kehuvat. Oulussa toki tuulee, mutta yhtä usein myötäisesti kuin vastaan.
Oulussa pyöräteitä on myös uskallettu rakentaa kaupungin kauneimpiin maisemiin kuten Oulujoen suistoon, Hietasaareen ja Hupisaarille. Onneksi on uskallettu. Oulujoen varteenkin toivottavasti saadaan uusia väyliä. Muutaman metrin levyinen asvalttikaista ei maisemaa turmele, vaan avaa yhteisen omaisuuden, Oulujoen, uusien silmien ihasteltavaksi.
Ylisuuria odotuksia ei pyöräturistien varaan silti pidä rakentaa. Japanista, Kiinasta tai Intiasta ei lähdetä Ouluun pyöräteiden vuoksi. Sen sijaan hyvin hoidettu kevyen liikenteen verkosto on osatekijä myönteisen Oulu-kuvan luonnissa ja matkailijoiden viihtyvyyden lisäämisessä. Merkkejä onkin jo siitä, että matkailijat ovat löytämässä Oulun pyöräilymahdollisuudet.
Tuotekehittelyä tarvitaan silti vielä ennen kuin Oulu voi lopullisesti julistautua Suomen pyöräilyn Mekaksi. Kaupungin hallinnossakin on jo huomattu, ettei keskusta ole pyöräilyvyöhykettä parhaimmillaan. Joukkoliikennekaduksi muuttuvan Torikadun yhteyteen tuleva kevyen liikenteen väylä parantaa tilannetta hiukan.
Sen jälkeenkin ongelmapaikkoja on monia. Vaikkapa Isollakadulla ja Hallituskadulla pyöräily on vielä puikkelehtimista autojen seassa. Monille muillekin kaduille pitäisi pystyä luomaan paremmat edellytykset käyttää pyörää. Helsingissä tilannetta on kohennettu maalaamalla katuun tai jalkakäytävälle omalla värillään pyöräilijöiden kaista. Helsingissä on myös pyöräilijöiden liikennevaloja. Oulussa monen kadunkulman korotukset kadulta jalkakäytävälle tultaessa ovat etenkin pienille pyöräilijöille turhan korkeat.
Jo nyt Oulussa saa vuokratuksi polkupyörän, mutta tarjonta saisi olla laajempi erityisesti niissä paikoissa, joissa matkailijat liikkuvat. Monissa eurooppalaisissa kaupungeissa on pyöräparkkeja, joista menopelin saa käyttöönsä sopivalla kolikolla. Muualta tullut tarvitsee tietysti myös kartan, johon pyöräilyreitit on merkitty.
Kaupungin keskustankin nykyistä paremmin sisältävä, hyvin hoidettu kevyen liikenteen verkosto ja hyvät pyöräilyharrastukseen liittyvät palvelut olisivat tarpeen, jotta Oululle voitaisiin kehittää pyöräilybrändiä. Nykyään helposti vain sanotaan, että Oulu on pyöräilykaupunki. Se ei yksin riitä eikä kiinnosta muita, ellei houkutus testata sitä ole kyllin suuri.