Viittä vaille kymmenen Oulun poliisilaitoksella vielä arvotaan, kuka on tämänkertaisen löytötavaroiden huutokaupan meklari. Kellon ollessa pykälässä pöydälle kiipeää vanhempi konstaapeli Ari Kouva, joka aloittaa äkikseltään suuritöiseltä näyttävän urakan.
"Kantiksesta ja Apollosta tullutta tavaraa säkillinen. Paljonko tarjotaan? Euro, kaksi, viisi, kuusi, seitsemän. Seitsemän euroa kerran ja toisen kerran. Kahdeksan euroa siellä ja yhdeksän. Yhdeksän euroa kerran, toisen ja kolmannen". Näin syntyvät ensimmäiset kaupat ja hämäräperäisen näköinen musta jätesäkki katoaa yleisön joukkoon.
Eturivin paikalle päässyt tyrnäväläinen Toivo Tuppurainen seuraa huutokaupan alkua tarkkana. Homma etenee ja kohta miehen edessä on jo vakuuttava pino kassitavaraa. Silti Tuppurainen on valmis huutamaan lisää.
"Tämä on tällaista huutamisen iloa. Tulokset näkyvät vasta jälkeenpäin", Tuppurainen juttelee mustia jätesäkkejä kasatessaan. Aikaisempien vuosien kokemuksella hän tietää, että kasseista löytyy muun muassa pyyhkeitä, jotka hän vie tyttärensä hevosille jalkaliinoiksi.
Totista huutoa
tai ajankulua
Löytötavaratoimiston huutokaupasta löytyi paljon muutakin kuin yllätyksellisiä kasseja. Huutamalla vaihtoivat omistajaa niin korut, kellot, kännykät kuin polkupyörätkin, jotka perinteisesti ovat haluttua huutokauppatavaraa. Uuteen kotiin lähtivät myös voimapihdit, lastenrattaat ja nivustyrävyökin. Tavaraa riitti usean tunnin ohjelmaksi.
"Nyt myydään viime vuoden heinä-joulukuussa löytötavaratoimistoon kertynyttä tavaraa. Pyöriä on huudettavana vajaat kolmesataa ja yllätyssäkkejä vaikka kuinka paljon. Säkeissä on hotelleihin, linja-autoihin ja uimahalleihin jäänyttä tavaraa, kuten pyyhkeitä, hanskoja ja uimapukuja. Lisäksi tarjolla on reppuja sisältöineen, tosin arvotavarat niistä on otettu pois", tutkintasihteeri Arja Laulajainen löytötavaratoimistolta kertoo.
Huutokauppoja pidetään kaksi kertaa vuodessa ja ne ovat aina yhtä suosittuja. Tiistaina taivaalta vihmoi vettä eikä lämpöä ollut nimeksikään, mutta niin vain satapäinen joukko jaksoi seistä huutamassa tai vain seuraamassa huutokauppaa.
"Lähdin varkain koko tapahtumaan. Vaimo ei varmaan antaisi olla enää yötä kotona, jos huutaisin täältä jotain", kiiminkiläinen Olavi Leppälä hymähti. Mies pysyttelikin vähän sivummalla ja mutusteli makkaraa muiden hoitaessa huutamispuolen. Vieressä seisonut Martti Komulainen Sotkamosta oli huutokaupassa jo neljättä kertaa. Tällä kertaa mukaan lähti "kultaa ja kunniaa". Myös aikaisempina vuosina aina jotain on ollut kotiinviemisinä.
Pääosin sateessa seissyt yleisö oli vanhempaa väkeä. Nuorempaa polvea edustivat muun muassa Mari Halonen ja Heikki Pöyskö, jotka toivoivat löytävänsä huutokaupasta Marille pyörän. "Myös digikamera kiinnostaisi, jos sellainen sattuisi löytymään", Pöyskö kertoi.
Yhtä äkkiä ajateltuna tuntuisi, että kasa uimalaseja ei kiinnostaisi ketään tai että ruskeaksi ruosteesta värjäytynyt pyörä jäisi odottelemaan parempia aikoja, mutta ei. Kaikki meni.
Huutokauppa käynnisti samalla poliisin pyöräkampanjan, jonka tarkoituksena on kiinnittää ihmisten huomio pyöristään huolehtimiseen sekä turvalliseen ajoon varsinkin kaupungin keskustassa.