Sellaista paikkaa saa hakea nykyään pitkään, missä ei älykännykkä välähdä. Valokuvia otetaan kaikkialla, ja niitä myös jaetaan ahkerasti sosiaalisessa mediassa.
Viime viikkoina Facebookin ja Instagramin kuvavirta on täyttynyt helleriemusta. Kuvat uimarannalta, mökiltä ja terassilta seuraavat toistaan jatkuvana virtana. Halutaan kertoa, että ollaan veneilemässä Turun saaristossa, vaeltamassa Lapissa tai huurteisen ääressä terassilla.
Oma naama ängetään kuvaan, jotta saadaan aikaiseksi trendikäs selfie. Samsungin tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan 75 prosenttia suomalaisista tietää, mikä selfie on. Loppujen kannattaa googlettaa se viimeistään nyt.
Selfien ottaminen ei ole enää lainkaan noloa, sillä tekeehän niin myös pääministerimme Alexander Stubb paikassa kuin paikassa.
Maailmalla selfie on kuitenkin jo ”so last season”, Suomessakin hiljalleen menneen talven lumia. Edelläkävijät ovat jo aikaa sitten siirtyneet julkaisemaan belfieitä (bottom selfie), welfieitä (workout selfie) ja helfieitä (hair selfie).
Belfien myötä takamuksen omistamisesta tuntuu tulleen jotenkin erikoista. Pylly-selfie on noussut etenkin treeniblogeissa ilmiöksi, joka sekä naurattaa että ihmetyttää. Ahteria työnnetään peiliin päin suurentavan efektin aikaansaamiseksi. Somessa kuvat keräävät valtavasti tykkäyksiä, ja onpa netissä jopa äänestetty parhaasta pyllykuvasta belfie-kisassa.
Instagram listasi viime vuoden lopulla turistikohteita, joista ihmiset jakavat eniten kuvia palveluun. Kolmen kärkeen ylsivät Siam Paragonin ostoskeskus Bangkokissa, Times Square New Yorkissa ja Kalifornian Disneyland. Kaikilla miljoonia jaettuja kuvia.
Sosiaalinen media on uudistanut myös turistikuvausta. Muutama vuosi sitten alettiin lankuttaa. Ilmiössä matkakuvia otettiin makaamalla vartalo tikkusuorana kasvot maahan päin. Viimeisin Instagram-villitys on topless-matkakuvat, jossa turistikuvia otetaan ilman paitaa, yleensä kuitenkin selin kameraan.
Tai tuskin se viimeisin villitys on. Se on viimeisin, johon minä olen törmännyt. Sitä en edes tiedä, mitä kaikkea en tiedä.
Pikainen vilkaisu Instagramiin hashtagilla #oulu paljastaa odotetusti, että Oulun kuvatuimmat paikat ovat Nallikari, Oulujoen rannat ja kauppatori. Kuvien perusteella Oulussa loikoillaan rannalla, harrastetaan suppausta ja juodaan olutta.
Oulu näyttäytyy kuvissa suorastaan kesäparatiisina, eikä fraasi Nallikarista Pohjolan Rivierana tunnu lainkaan kaukaa haetulta.
Kesäisiä kuvia on mukava katsella: lasten riemu uimarannalla on rajaton, mökkirannan idylli rauhoittaa ja yökalastajan öinen joki huokuu mystistä tunnelmaa.
Kuvia katsoessa tekee mieli itsekin alkaa kuvata enemmän. Tallentaa pieniä hetkiä ja jakaa niitä myös kavereille.
Helpommin sanottu kuin tehty. Matkoilla kyllä tulee otettua kuvia, mutta kuinka oppia kuvaamaan myös arkea ja kotikontuja? Kameran kaivaminen esille lenkkipolun varrella tuntuu yllättävän vaikealta, kun siihen ei ole tottunut. Jotenkin hölmöä ottaa kuvia maisemasta, jonka ohi kulkee päivittäin.
Välillä kuvaaminen tuntuu myös vaivalloiselta. Jäätelötötterö ehtii sulaa kädessä, ruoka jäähtyä lautasella ja seuralainen tuskastua hiiteen ennen kuin löytää oikean kuvakulman herkkujen taltioimiseen. Ja kun tarkemmin miettii, niin tuskin minun syömiset ketään kiinnostavat. Kuva saa jäädä puhelimen kätköihin.
Tällä hetkellä kesän kuvasaldoni on laskettavissa yhden käden sormilla. Eikä kuvia ole jaettu missään, vaikka niissä ihan mukava tunnelma onkin. Otan tavoitteeksi jakaa edes yhden kivan kesäkuvan tänä suvena. Mutta belfie se ei tule olemaan. Se on jo liian noloa.
Kolumni