Sofi Oksanen, yltympäri palkittu kirjailija, on kuulemma moitiskellut tanskalaisessa televisio-ohjelmassa meitä suomalaisia, erityisesti miehiä. Vaimoja hakataan ja väkivaltaisia ollaan ja kaikin puolin juoppoja, pöljiä ja asehulluja.
Koska ani harva suomalainen on nähnyt mokomaa ohjelmaa, saati ymmärtänyt siitä mitään, nyt on erinomainen tilaisuus arvioida tapahtunutta.
Vallitseva ja virallinen kanta on se, että kyllä meillä suomalaisilla sitten on huono itsetunto, kun emme tuon vertaa kestä.
Oksanen itse kertoo puhuneensa tanskalaistoimittajalle kolme päivää, mutta ihmettelevänsä, kun ohjelmaan olikin valikoitunut vain muutama kielteinen kommentti suomalaisista. Kyllä hän oli jotain myönteistäkin muistaaksensa sanonut, ainakin että suomalaiset ovat sellaisia vain muihin verrattuna tai niinku silleen.
(Tässä välissä on pakko huomauttaa, että jotenkin tuntuu ymmärrettävältä, ettei Sohvia näytetty Tanskan televisiossa kolmea päivää suorana lähetyksenä, mutta se ei oikeastaan kuulu tähän.)
Sen sijaan tähän kuuluu se, olemmeko me suomalaiset tosiaan sellaisia kuin nyt väitetään, sortajia, sorrettuja, synkkiä ja väkivaltaisia.
Kai siihen on pakko uskoa, kun olemme uskoneet Oksasen edelliseenkin paljastukseen, joka koski Viron naisten sorrettua ja synkkää asemaa väkivallan uhreina. Noista asioista kertova teos Puhdistus on saanut kaikki mahdolliset palkinnot, lukuun ottamatta kreikkalais-roomalaisen painin kultamitalia sekä kunnollista markkinointia, jonka puuttumisesta Oksanen syyttää kustantajaansa, koska kirjan myynti on jäänyt alle viiden miljoonan kappaleen.
Kun nyt Oksanen sitten paljastaa suomalaisten syvimmät syöverit, kysymyksessä saattaa hyvinkin olla trilogian toinen osa, työnimeltä esimerkiksi Pyllistys.
Vaikka kysymyksessä olikin vasta ulkomainen televisio-ohjelma eikä vielä varsinainen kirja, ehkä se olisi syytä palkita jo nyt, vaikkapa Pro Finlandialla.
Kun siis näin on ja suomalaisten kauheus on nyt paljastettu, meidän rahvaampienkin on syytä pälyillä ympärillemme uusin silmin.
Oksanenhan näyttää kertoneen esimerkiksi sen, että Helsingin hienostokaupunginosassa, Katajanokalla, paksujen kiviseinien sisällä miehet ryyppäävät ja hakkaavat akkojaan päivät pääksytysten.
Onneksi täällä periferiassa ei noin kammottavia hienostokaupunginosia ole, mutta kyllä täälläkin saa varansa pitää esimerkiksi Oulun Karjasillalla, joka äsken valittiin Suomen parhaaksi asuntoalueeksi. Jos kerran tuommoista menoa harrastetaan helsinkiläisten kiviseinien sisällä, mitä tapahtuukaan karjasiltalaisissa puutaloissa!?
Toinen vääristynyt suomalainen unelma on Oksasen mukaan järven rannalla kaupungin keskellä töröttävä omakotitalo, johon kuuluvat kahden lapsen, kultaisen noutajan ja veneen lisäksi viina ja väkivaltainen isä.
Eihän sille mitään voi, että tuokin visio on totta. Jos talon rouva on lähtenyt vihapäissään anoppilaan ja jättänyt miehen kaitsemaan kahta lasta ja isoa koiranrotkaletta samalla kun pitäisi korjata omakotitaloa ja vetää vene talviteloille, ei sitä kyllä suomalainen mies ihan selvin päin kestä.