Suomen entisen päämiehen kohtelu kuohuttaa nyt mieliä Venäjällä. Kysymys ei ole Kekkosesta tai Mannerheimista vaan Nikolai II:sta (1868–1918). Hänhän oli paitsi Venäjän keisari myös Suomen suuriruhtinas.
Nikolain ura hallitsijana ei kuulu maailmanhistoriallisiin menestystarinoihin vaan lähinnä surullisten kertomusten joukkoon. Hän oli heikko johtaja, joka jähmettyi vanhaan, kun olisi pitänyt uudistaa. Lopulta hänet syöstiin valtaistuimelta.
Oulussakin tiernapojat laulavat kunniaa Nikolain isoisälle Aleksanteri II:lle, joka pois otti maaorjuuden. Nikolai II liitetään meillä sortovuosiin ja valarikkoon.
Jonkinlaisen arvonpalautuksen Nikolai koki vuonna 2000, kun Venäjän ortodoksinen kirkko julisti hänet ja hänen viisilapsisen perheensä pyhiksi, arkikielellä pyhimyksiksi.
Hallitsijaperheen voikin nykyään nähdä Venäjän kirkkojen ikoneissa. Kirkossakävijät pysähtyvät niiden edessä samoin kuin vaikkapa Kristus-ikonien ääressä.
Keskustelu kahden vallankumouksen vuodesta 1917 on Venäjällä nyt vilkasta. Kuohunta Nikolai II:n ympärillä liittyy erityisesti elokuvaan, joka ei vielä ole ehtinyt edes ensi-iltaan. Se on neljän viikon kuluttua.
Elokuvan nimi on Matilda. Nimi viittaa balettitanssija Mathilde Krzesinskaan. Nuori tanssija oli tosielämässäkin Nikolain rakastettu siinä vaiheessa kun tämä oli naimaton kruununperijä.
Elokuvassa on sen esittelyvideoiden mukaan kohtauksia, joissa nykyinen kanonisoitu pyhä nauttii Krzesinskan intiimistä seurasta. Nämä kuvat ovat nostaneet Venäjällä suuttumusta, jopa raivoa.
Ennakkokohu elokuvan ympärillä on yleensä pureva markkinointikikka. Nyt tilanne vain näyttää karanneen käsistä. Kiihkeimmät Nikolain puolustajat ovat uhanneet polttaa ne elokuvateatterit, joissa Matildaa esitetään.
Kuukausi sitten elokuvan ohjaajan Aleksei Utshitelin Pietarissa sijaitsevan studion ikkunasta lensi sisään polttopullo. Venäjän suurin elokuvateatteriketju on turvallisuussyihin vedoton ilmoittanut, ettei ota Matildaa ohjelmistoonsa.
Venäjän poliisi pidätti tuhotöistä 39-vuotiaan miehen, joka edustaa ryhmittymää nimeltään ”Kristillinen valtio – Pyhä Venäjä”. Venäjän ortodoksinen kirkko ilmoitti nopeasti, ettei mies edusta valtakirkkoa millään muotoa.
Teeman tulenarkuus näkyy kuitenkin siinä, että Venäjän vallanpitäjätkin ovat kommentoineet elokuvaa toisaalta ja toisaalta -hengessä tasapainoillen, tuomiten kuitenkin elokuvantekijöiden uhkailun.
Muiden asioiden ohessa Matilda-jupakka osoittaa pyhimysjärjestelmän lieveilmiöt. Se, että pyhimykset olivat eläessään lihaa ja verta, ei ole kaikille helppoa hyväksyä.
Sata vuotta sitten tähän aikaan Nikolai oli entinen hallitsija ja eli perheineen väliaikaisen hallituksen sijoittamana Siperian Tobolskissa, kertoman mukaan kohtalaisen mukavissa oloissa.
Tsaarin ja hänen perheensä elämän loppu oli kuitenkin tunnetusti traaginen. Menshevikien jälkeen valtaan nousseet bolshevikit surmasivat perheen luodeilla ja pistimillä jekaterinburgilaisen talon pohjakerroksessa heinäkuussa 1918, isä Nikolaista aloittaen.
Tämän kerrotaan olleen hyvä perheenisä. Sen saattaa aavistaakin monista perheen elämästä otetuista valokuvista.
Tämä osa sopi hänelle paremmin kuin keisarin ja suuriruhtinaan rooli. Mutta Nikolaikaan ei voinut valita perhettä, johon syntyi.