Py­hiin­vael­lus pyö­räl­lä halki Eu­roo­pan

Kun Matti Mikkonen vuonna 2003 osti Tunturipyöränsä, ei kysymyksessä ollut mikä tahansa ostos. Uudella hybridipyörällä, joka on jotain maasto- ja kaupunkipyörän välillä, oli määrä polkea nimittäin melkoinen matka. Vaellus vaatii huolellista suunnittelua ja sopivan määrän varusteita.

Kun Matti Mikkonen vuonna 2003 osti Tunturipyöränsä, ei kysymyksessä ollut mikä tahansa ostos. Uudella hybridipyörällä, joka on jotain maasto- ja kaupunkipyörän välillä, oli määrä polkea nimittäin melkoinen matka.

Aluksi hän harjoitteli tulevaa koitosta varten tekemällä noin tuhannen kilometrin matkoja. Kun kantti ja fysiikka kestivät, vuonna 2006, 28. kesäkuuta hän nousi pyöränsä selkään Nordkapissa, Euroopan pohjoisimmassa pisteessä. Edessä oli pyhiinvaellusmatka pyörällä, määränpäänä Santiago de Compostela, Luoteis-Espanjassa. "Keskeistä matkan onnistumisen kannalta on huolellinen suunnittelu, harjoittelu ja fyysisen kunnon kohottaminen. Mukana matkalla ei saa olla mitään turhaa. Varusteeni painoivat noin 22 kg", Mikkonen sanoo.

Hän kertoo, että keskeisimpiä mukana tarvittavia välineitä ovat pyöräilijän koon ja painon mukaan valittu pyörä. Unohtaa ei sovi myöskään huoltovälineitä ja varaosia. Erilaisten sääolosuhteiden varalle sopivat kirkasväriset ajovarusteet ja vaatetus, joista tärkeimmät ovat ajohousut, sukat ja kengät. Maastossa sopiva navigaattori nopeuttaa matkantekoa merkittävästi. Myös pyöräilijän keholle sopiva energiajuoma on etsittävä etukäteen!

"Matkan aikana on syytä varautua monenlaisiin ongelmiin. Pyöräteitä ei ole läheskään kaikkialla Euroopassa. On ajettava vilkasliikenteisiä teitä tasavertaisena rekkojen kanssa. Kotona tehdyn reittisuunnitelman jälkeen päivämatkan suunnittelu kannattaa tehdä kun sää, tuuli ja tieolosuhteet ovat tiedossa. Jatkuvat yli 100 km:n päivämatkat ovat liian pitkiä", Mikkonen neuvoo.

Leirialuetta ei aina löydy ja joskus on yövyttävä hotelleissa. Espanjan puolella on edullista majoittua pyhiinvaeltajille tarkoitetuissa albergueissa eli refugoissa, mutta joskus niissä on tyydyttävä yhteismajoitukseen.

Viime vuosina pyhiinvaellus on lisääntynyt voimakkaasti luterilaisten keskuudessa. Monelle vaellus merkitsee pyrkimystä henkiseen kasvuun ja toisille se on jopa elämysmatkailua.

Matti Mikkosen pyörämatkan ensimmäinen pyhiinvaellusosuus oli keskiaikainen Pyhän Henrikin tie Lounais-Suomessa.

Pyhä Henrik toi kristinuskon Suomeen ja kuten tunnettua, legendan mukaan Lalli surmasi piispan Köyliöjärven jäällä. Seuraavaksi Mikkonen suuntasi pyöränsä keulan Ruotsiin, Vadstenaan, josta on tullut pyhiinvaelluksen uuden suosion myötä jälleen yksi Pohjoismaiden keskeisimpiä pyhiinvaelluskohteita.

"Vadstenaan on haudattu Pyhä Birgitta, joka oli 1300-luvulla elänyt pyhimys. Hänen rukouksensa Herra osoita meille tie ja tee minut halukkaaksi kulkemaan sitä sopii hyvin meille kaikille", uskonkysymyksiä pohtinut Mikkonen sanoo. Vadstenasta matka jatkui Trelleborgiin, josta laivalla Tramündeen läpi Saksan. Belgian Hélécinestä lähtee yksi kolmesta vanhasta Ranskan läpi kulkevista pyhiinvaellusreiteistä.

Mikkonen käytti läntistä reittiä, joka läpäisee muun muassa Pariisin, Toursin ja Bordeauxin kaupungit. Kaikki vaellusreitit yhtyvät ennen Pyreneitä, lähellä Ranskan ja Espanjan rajaa. Sieltä on poljettava yli kahden vuoriston, matkan tärkeimmän osuuden Camino de Santiagoa 800 km Santiago de Compostelaan, jonka katedraalissa uskotaan olevan apostoli Jaakob vanhemman jäännökset. Tänne päättyvät useimpien pyhiinvaeltajien matkat, mutta Mikkonen ei tuntenut olevansa vieläkään perillä ja hän jatkoi Portugalin puolelle. Useimmat tekevät pyhiinvaelluksen yhä "apostolin kyydillä", joten Mikkosen matkustusmuoto on vähemmän käytetty. Matkaa kertyi 6 000 kilometriä ja matkapäiviä 53, joista ajopäiviä 45. Painoakin reissussa putosi kahdeksan kiloa.