Kiinnostava televisiodokumentti kertoi suuresta, Intiassa 12 vuoden välein toistuvasta pyhiinvaellusjuhlasta Kumbh Melasta. Ganges-virralle Allahabadiin kokoontui millenniumin ensimmäiseen juhlaan vuonna 2001 ällistyttävä, kuukauden verran kestävä uskonnollinen sirkus. Tapahtumaa pidetään ihmisen historian laajimpana. Miljoonat hindut vaelsivat paikalle puhdistautumaan. Rituaaliin liittyy tärkeimpänä vanhojen syntien pois peseminen.
Taustalla olevan legendan mukaan Gangesiin on aikanaan pudonnut tippa arvokasta kuolemattomuuden nektaria, johon sanskritinkielinen nimi kumbh juuri viittaa. Paikalle kertyvät kaikki kynnelle kykenevät, erityisesti brahmiinit, hindulaiset pyhät miehet, sadhut. Heistä kullakin on omat erityiset ansionsa ja kykynsä. Johdattelijana toiminut hindukirjailija käytti ilmaisua pyhien miesten basaari.
Joissakin lähteissä lainataan itsensä Mark Twainin kirjaamaa kokemusta Kumbh Melasta; kuinka rutiköyhät ihmiset vaeltavat paikalle pitkien matkojenkin päästä, aikaa ja vaivaa säästämättä. Tähän juhlaan oli saapunut vieraaksi kaikkialla maailmassa kunnioitettu pyhä mies Dalai-lama.
Väkeä on paikalla keskimäärin viisi miljoonaa, kaikkein tärkeimpänä päivänä jopa 30 miljoonaa. Se on kuvattu satelliitistakin. Kaikista hurjinta on, että tämä väkimäärä ruokitaan siellä ilmaiseksi, mitään ravintoloita ja ostoruokaa ei siis ole. Vain siivoojien armeijalle maksetaan pieni korvaus.
Hinduismiin kuuluu, että hyvät teot palkitaan, hurskaus ja puhdistautuminen eivät yksin riitä.
Henki näissä juhlissa tuntui olevan aito ja rehellinen, kaikesta ympäröivästä sirkustelusta ja uskomattomista tarinoista huolimatta. Esimerkiksi käy sadhu, joka oli ollut 27 vuotta putkeen seisaallaan. Toinen taas oli pitänyt oikeata kättään kaksi vuotta pystyssä niin, että lihakset olivat surkastuneet, eikä hän pysty sitä enää laskemaan.
Intia on jättimäinen, outo ja monikerroksinen, rajujen äärimmäisyyksien maa, jossa löytyy muistaakseni pitkälle toistakymmentä eri kieltä, jota puhuu yli kymmenen miljoonaa ihmistä.
Kaukaa katsottuna hindulaisuus tuntuu vieraalta, mutta myöskin eksoottiselta ja kiehtovalta. Jollain ihmeellä ikivanhat myytit ja tarinat kietoutuvat nykypäivään ja reaalimaailmaan. Samanlaiselta tuntuvat vaikkapa buddhalaisuus tai taolaisuus. Jotenkin paljon filosofisemmilta ja hienommilta kuin meikäläinen protestanttisen jäykkä uskontokäsitys.
Ja vaikka väkivalta on Intiassa ollut aina läsnä, hindulaisuus on ymmärtääkseni pohjimmiltaan rauhan uskonto, muidenkin kuin Mahatma Gandhin näkökulmasta.
Meidän ja monien muidenkin katseet kohdistuvat islamilaisuuteen, joka on läsnä jokaisessa arkipäivässämme, halusimmepa tai emme. Militanteimmasta islamilaisuudesta on tullut iltauutisten arkea ja uutisia riittää lähes kaikkialta maailmasta.
Samana iltana, kun nelonen esitti dokumentin Osama bin Ladenin suvusta ja sen laajoista kytkennöistä terrorismiin, islamia käsiteltiin peräti kolmella muullakin, kansainvälisellä kanavalla.
Siitä on tullut meille sodan uskonto.
ARTO MURTOVAARA
arto.murtovaara@kaleva.fi
