Oulu Oululaisen arktisen hysterian juuret ulottuvat paljon kauemmas paikallishistoriaan kuin keskustelevalle 1970-luvulle. Ne nousevat vähintäänkin yli kolmensadan vuoden takaa, jolloin Oulussa vaikutti yltiöpietistinen pappismies, Iin kirkkoherran Anders Ulstadiuksen poika Lauri (Lars) Ulstadius.
Kirkkohistoria tuntee pappi Lauri Ulstadiuksen parhaiten Turun kirkkopahennuksesta. Pitkätukkainen epäsiisti profeettahahmo keskeytti heinäkuun 22. päivänä 1688 saarnan Turun tuomiokirkossa ja vaati saada esittää oman uskontunnustuksensa.
Hänen mielestään luterilainen oppi oli väärä ja papeilta puuttui Pyhä Henki ja rakkauden mieli heidän ylellisen elämänsä takia.
Oppiarvostaan ja papinvirasta silloin jo luopuneen hengenmiehen puhetta väkivalloin keskeytettäessä hänen ennestäänkin repaleiset vaatteensa ratkesivat kokonaan. Alaston Ulstadius juoksi kirkon käytävällä ja huusi "kuin olen nyt alasti, pitää pappien häpeä paljastettaman".
Partaradikaali sai pienen joukon kannattajia ja seuraajia. Ulstadiusta ei kuitenkaan voi pitää tyypillisenä tuon ajan pietismin edustajana.
Historian dokumentti
Turun tuomiokirkossa kantaesitetyn Ulstadius-kirkko-oopperan sävelsi Esa Pethman ja libreton kirjoitti Harri Raitis. Orkesterina toimi Turun kaupunginorkesteri Pertti Pekkasen johdolla. Nimiroolin lauloi nivalalaislähtöinen bassobaritoni Esa Ruuttunen.
Nyt ilmestynyt levytys on live-taltiointi elokuussa 1994 tapahtuneesta esityksestä, mikä valitettavasti kuuluu muun muassa äänityksen laadussa.
Levyn suurin arvo lieneekin kulttuuri- ja kirkkohistorian dokumentoinnissa. Ulstadiuksen kiivailut ovat edelleen kiinnostavia, varsinkin Oulun horisontista tarkasteltuina.
Silloin helvetti itki
Turun skandaali ei ollut Ulstadiuksen räväköistä tempauksista ensimmäinen. Oulussa vaikuttaessaan hän oli jo päässyt puheenaiheeksi virkavaalien jälkimainingeissa.
Oulun kirkkohistoriaa tutkinut Ari-Pekka Palola kertoo kirjassaan Kirkko keskellä kaupunkia (Karisto 2000), miten Lauri Ulstadius pääsi Oulun koulun kollegaksi vuonna 1680. Kappalaisen ja koulun konrehtorin virkoja tuloksettomasti haettuaan Ulstadius sairastui ja sai voimakkaan pietistisen herätyksen.
Hän räjäytti isältä perityn sofistisen kirjastonsa - "Tätä pamausta helvetti itkee" - ja vaati päästä ripittäytymään julkisesti Oulun kirkossa, mihin kirkkoherra Jakob Frosterus ei suostunut.
Ulstadius pantiin vartioinnin alaiseksi, mutta hän karkasi yöpaitasillaan ja tunnusti syntinsä Frosterukselle pappilan avaimenreiästä.
"Näin tässä kaupungissa vaivattuja hoidetaan. Minä tahdon siunauksen ripin jälkeen. Se ei käy avaimenreiästä", päähenkilö valittaa Ulstadius-oopperassa.
Samat peruskysymykset
Toisinajattelijan elämän loppuvaiheista ei aivan yhtä paljon tiedetä. Lauri Ulstadius kannattajineen tuomittiin ja Ulstadius itse päätyi kärsimään elinkautista Tukholmaan. Kuningatar Ulriikka Eleonooran armahdettua Ulstadiuksen 1719 tämä pyysi ja saikin jäädä vankilaan asumaan. Tässä vaiheessa hänet tunnettiin lempeänä vanhuksena. Ulstadius kuoli vankilassa 1732.
Ulstadiuksen sanoma luonnollisesti liittyy myös nykypäivään, kuten arkkipiispa Jukka Paarma kirjoittaa levytyksen esipuheessa:
"Peruskysymykset siitä, mikä on oikea ja aito sydämen usko tai mitkä ovat elämää ohjaavat korkeimmat arvot, joiden varaan ihmisen pitää elämänsä rakentaa, vetävät tämänkin päivän sanan- ja oopperankuulijat keskelle ajankohtaista arvokeskustelua. Ulstadiuksen ääni kolmen vuosisadan takaa ei ole merkityksettömänä vaiennut", arkkipiispa tunnustaa.
Kannattaisiko Oulun kaupungin pystyttää jopa muistomerkki tälle yksilön-, uskon- ja sananvapauden esitaistelijalle?
Tarkempaa tietoa Ulstadius-oopperalevytyksestä löytyy internet-ositteesta www.fiftyrecords.com