Pyhä- ja Lehmäkerojen välisessä, jyrkkärinteisessä ja kolhossa Pyhäkurussa on joka kesä paksut lumiläikät. Kinoksen alta pulppuaa esiin voimakas puro. Se ei koostu pelkästään sulamisvesistä, vaan saa alkunsa paljon ylempää kurun reunalta.
Ylhäällä vesi pulppuaa verkkaiseen tahtiin kivenlohkareiden alta keskellä vaikeakulkuista rakkaa. Kurua alaspäin virratessaan vesi kuitenkin kerää lisää voimia, ja niinpä koko kurussa kumuaakin virtaavan veden kohina.
Varsin jyrkistä rinteistä huolimatta tunturikoivu kapuaa korkealle kurun reunamilla ja näkyypä seassa olevan muutamia pihlajiakin. Hiukan alempana on tiheämpää koivikkoa, ja silmänkantamattomiin jatkuva havumetsä muodostaa rauhaisan taustan maisemalle.
Pyhäkurussa on kaksi suurempaa kourua. Molemmissa ränneissä on suuret kinokset. Porot näkyvät jäljistä ja jätöksistä päätellen viihtyneen toisella lumilaikulla. Toinen ränni on sen verran jyrkempi, että se ei ole kelvannut.
Kurjenkanerva viihtyy täällä hyvin, ja monin paikoin sillä on kaverinaan mustikkaa ja metsätähteä. Ylempänä puron lähteillä, suojaisassa loukossa tapaan korpiorvokkia ja sammalvarpiota. Erityisesti sammalvarpion voimakkaat, valkoisena hohtavat mättäät tekevät vaikutuksen.
