Veden laatu ja määrä ovat niitä avaintekijöitä, joista huolehtimalla Pyhäjoesta voidaan kehittää monipuolinen kalastusvesistö. Ratkaiseva osuus joen kehittämisessä on kuitenkin paikallisella väestöllä, jonka on päätettävä, mitä joesta halustaan. Ihmisten olisi myös mietittävä, mitä joen kehittämiseksi ollaan valmiita uhraamaan, todettiin Pyhäjoella joen nykytilanteeseen ja sen tulevaisuuteen keskittyneessä jokiseminaarissa.
Luonnollisen lohikannan tuhoutuminen, aikoinaan Suomen parhaan rapujoen rapukannan katoaminen ja nahkiaissaaliiden pienentyminen kuvaavat Pyhäjoen tilan muutosta menneinä vuosina. Työ joen kehittämiseksi ja kala- sekä rapukannan elvyttämiseksi on käynnistynyt muutaman viime vuoden aikana, ja jo nyt voidaan nähdä työn tuottaneen tulosta.
”Sähkökoekalastukset ovat osoittaneet, että istutuspoikasten määrä on kasvanut joka vuosi. Myös luonnonpoikasten määrä näyttää hyvältä. Täytyy sanoa, että harvoin näkee niin hyvännäköisiä lohenpoikasia kuin Pyhäjoella olen nähnyt”, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Jaakko Erkinaro totesi.
Pyhäjoki on yhtenä viidestä suomalaisjoesta mukana SAP (Salmon Action Plan)-ohjelmassa, joka on Itämeren kansainvälisen kalastuskomission lohikantojen elvytysohjelma. SAP:n tarkoitus on kotiuttaa jokeen uusi lohikanta, mutta myös säilyttää lohenkalastus mahdollisimman tehokkaana.
Positiivisia ovat myös tilastot Pyhäjoen siikakannasta. Pirttikoskella sijaitsevan luonnonvaraisen lammikon sekä vuonna 1990 perustetun siikahautomon ja aloitettujen istutuksien ansiosta siikakannat on saatu palautettua takaisin 1970-luvun tasolle, Olli-Pekka Kurkela Pohjanmaan Kalastajaseurojen Liitosta kertoi.
Kurkela oli kuitenkin kovin huolissaan Pyhäjoen veden laadusta. Veden ravinnepitoisuudet ovat korkeat ja happamoituminen on lisääntynyt kymmenen viime vuoden aikana.
”Tulvapiikeissä veden ph on alle 5,5. Tämä on erittäin vakava ongelma, kun alhaisin ph on juuri vaelluskalan kuoriutumisaikana. Lisäksi veden lämpötila saattaa ylittää kalojen sietorajan, ja kiintoainepitoisuus on korkealla”, Kurkela huolehti.
Pyhäjoen vesistöalueen rapukantaa pyritään elvyttämään viime vuoden alussa alkaneella nelivuotisella hankkeella, jota rahoittavat Pyhäjokialueen kuntien ja yksityisten tahojen lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Euroopan Unioni. Hankkeen tavoitteena on saavuttaa Pyhäjoen vesistöalueella vähintään 150 000 ravun vuosituotto ja luoda edellytyksiä rapukantojen luontaiselle lisääntymiselle.
1950- ja 60-lukujen taitteessa Pyhäjoen raputuotanto oli miljoonan kappaleen luokkaa. Vuonna 1962 kannat tuhoutuivat monien tekijöiden seurauksena.
”Ensi syksyyn mennessä on istutettu noin seitsemänkymmentätuhatta rapua. Täytyyhän sen jossakin näkyä”, projektipäällikkö Kari Ojala uskoi.
Hyvän rapuvesistön kehittyminen kestää Ojalan mukaan toistakymmentä vuotta. Hän toivookin kalastuskunnilta malttia ja vastuuta, jotta toimenpiteet jatkuisivat vielä projektin päättymisen jälkeenkin.
Kuormitusten vähentämisessä työsarkaa
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tuotantopäällikkö Reino Enbusken mukaan Pyhäjoen suurin kuormittaja on maa- ja metsätalous.
”Se on tiedostamatonta tai tietoista laiminlyöntiä”, hän jyrähti.
Enbuske toivoisi kuormituksen vähentämistä tilakohtaisilla vesiensuojelutoimenpiteillä, jättämällä vesistön varsille suojavyöhykkeitä ja toteuttamalla uudis- ja kunnostusojitukset voimassa olevien vesiensuojeluvaatimusten mukaisesti. Kuntien hän odottaisi näyttävän esimerkkiä taajamien jätevesiasioissa.
Eräs este kalojen nousemiselle jokeen saattaa olla veden vähyys. Enbusken mukaan säännösten mukainen kolmen kuution virtaama sekunnissa Pyhäjärvestä ei riitä nousukalalle.
”Tietääkseni täällä juoksutetaan melontatapahtuman aikana vettä tavallista enemmän. Eikö melontaa voisi järjestää kalan nousuaikana”, hän kyseli yhteistyön perään.