Nyt kun metallimessut ja -virret ovat tuoneet Urheiluruudun äänimaailman kirkkoihin, on syytä kysyä: Puhuuko Jumala pilipalihevin kautta? Tuskin, kun käytettävissä on huomattavasti ylimaallisemmalta kuulostava vaihtoehto, nimittäin afroamerikkalainen sacred steel -musiikkitraditio.
Netistä löytyy runsaasti tietoa ja näytteitä sacred steelistä, jossa kiihkeä gospel saa seurakseen pedal steel- tai lap steel -kitaran. Horisontaalisesti telineen päällä lepäävää steel-kitaraa soitettaessa otelautakäsi liu´uttaa metallista slide-putkea kieliä pitkin, mistä syntyy tunnusomainen valittava ja kuulas soundi. Parhaiten se tunnetaan kantrin taustalta, mutta sacred steel -tyylissä sillä on erityisasema.
Sacred steel kehittyi 1930-luvulla helluntailaisessa House of God
-kirkossa (koko nimeltään House of God Which Is the Church of the Living God the Pillar and Ground of the Truth Without Controversy, Keith Dominion). Tyylin pioneerit, veljekset Troman ja Willie Eason toivat pedal steelin jumalanpalveluksiin tuolloin suositun havaijilaisen musiikin vaikutuksesta ja levittivät ilosanomaa piispa J. R. Lockleyn kanssa tekemällään Gospel Feast Party -kiertueella.
Sittemmin sacred steel on levittäytynyt maallikoidenkin tietoisuuteen ja levyhyllyihin. Sen tunnettuja edustajia ovat esimerkiksi Robert Randolph and the Family Band, Campbell Brothers, Aubrey Ghent ja The Lee Boys. Musiikkinäytteitä löytyy artistien kotisivuilta ja YouTubesta. Siinä ateistin sielu riemuitsee ja kristitty panee jalalla koreasti, kun sacred steel soi!