Urheilun vetoomustuomioistuimen päätös vapauttaa venäläisurheilijoita dopingpannasta oli läimäys päin Kansainvälistä olympiakomiteaa.
Kamppailua vilpistelijöitä vastaan ei voi hellittää, muuten urheilun uskottavuus murenee lopullisesti.
Useimpiin olympialaisiin on liittynyt suuren luokan kohuja, pahimmillaan hyvin dramaattisiakin tapahtumia. Viime torstaina kävi selväksi, ettei isolta sopalta säästytä Etelä-Korean Pyeongchangin torstaina alkavissa talvikisoissakaan.
Kohinan ytimessä on taas kerran urheilun pitkäaikaissairaus, doping. Kiistan varsinaisena aiheena on nyt dopingista syytettyjen venäläisurheilijoiden osallistumisoikeus kisoihin.
Kaiken piti olla selvää sen jälkeen kun Kansainvälinen olympiakomitea KOK päätti, että yhteensä 43 venäläisurheilijaa suljetaan paljastuneen dopingin takia olympialaisista eliniäksi. Omissa talvikisoissaan vuonna 2014 Venäjä selvitysten mukaan väärensi dopingnäytteitä järjestelmällisesti. KOK päätti sulkea Venäjän maana Pyeongchangista.
Enemmistö kisoista suljetuista urheilijoista kuitenkin valitti päätöksestä urheilun kansainväliseen vetoomustuomioistuimeen (CAS). Torstaina tämä elin antoi päätöksensä, ja se oli sokki erityisesti KOK:lle: yhteensä 28 venäläisurheilijan valitukset menivät läpi.
Vaikka kisojen alkuun on enää muutama päivä, on vielä epäselvää, mitä nyt tapahtuu.
CAS:n päätöstä on arvosteltu ankarasti, ehkä jyrkimmin KOK:sta. Tuomioistuin katsoi kuitenkin asiaa puhtaasti juridiselta kannalta niin kuin sen kuuluukin.
Tuomioistuin piti useimpien urheilijoiden kohdalla näyttöä syyllisyydestä vajaana. Vahvatkaan viitteet dopingin käytöstä ja aihetodisteet eivät riittäneet. Todisteiden olisi pitänyt olla täysin kiistattomia.
Vetoomustuomioistuimen ammattitaitoa tai moraalia ei ole syytä epäillä. Pikemminkin katseet kannattaa suunnata Kansainväliseen olympiakomiteaan ja sen päätöksentekoon.
Mutta vaikea on myös KOK:n asema. Sen on urheilun ja kisojensa uskottavuuden vuoksi taisteltava dopingia vastaan. Se teki hyvässä tarkoituksessa päätöksen, jonka pohja oli kuitenkin pettävä.
On vielä epäselvää, kuinka moni kisapannasta nyt vapautetuista korealaisurheilijoista nähdään lopulta Etelä-Koreassa. Osallistuminen ei välttämättä edes ole järin houkuttelevaa, epäilyksen varjo kun väistämättä seuraa näitä urheilijoita kisoissa ja pitkään sen jälkeenkin.
Venäjän urheiluministeri Pavel Kolobkov riemuitsi vetoomustuomioistuimen päätöksen jälkeen, että dopingista syytetyt urheilijat ovat puhtaita. Tätä CAS:n ratkaisu ei kuitenkaan vielä merkitse. Venäjän valtiollisesta dopingohjelmasta on niin paljon näyttöjä ja todistajanlausuntoja, että sen olemassaolo on yksiselitteisen selvää. Jopa presidentti Vladimir Putin on todennut Venäjän itsensä olevan osasyyllinen siihen, että huomiota on kohdistettu siihen.
Sunnuntaina uutta hämmennystä herätti brittiväite arvokisamitaleja tällä vuosituhannella voittaneiden hiihtäjien poikkeuksellisista veriarvoista.
Tässä vaiheessa puhtaiden urheilijoiden ja puhtaan urheilun ystävien on vain toivottava, että Etelä-Korean kisoissa dopingvalvonta on sekä tehokas että luotettava.