Pääkirjoitus

Puu­tul­lit iso varjo met­sä­alal­le

Venäjän päätös korottaa puutulleja roimasti on tarpeeton uhka työpaikoille rajan molemmin puolin. Suomelta ja EU:lta tarvitaan selkeä ja vahva viesti Venäjälle.

Tukkirekat katoavat itärajalta, jos päätös puutulleista pitää.
Tukkirekat katoavat itärajalta, jos päätös puutulleista pitää.
Kuva: seppo kakrppinen

Venäjän päätös korottaa puutulleja roimasti on tarpeeton uhka työpaikoille rajan molemmin puolin. Suomelta ja EU:lta tarvitaan selkeä ja vahva viesti Venäjälle.

Viidennes Suomen metsäteollisuuden käyttämästä puusta tulee Venäjältä. Pyöreän puun tulli on nyt neljä euroa kuutiolta. Vuonna 2009 se on Venäjän hallituksen päätöksen mukaan vähintään 50 euroa. Koivukuitua korotukset koskevat vuodesta 2011 alkaen.

Jos Venäjä toimii kuten aikoo, raakapuun tuonti itärajan yli loppuu liian kalliina kokonaan. Ellei korvaavia järjestelyitä löydetä, Suomessa saattaa vaarantua tuhansia metsäalan työpaikkoja - aivan suotta.

Venäjällä puolestaan puunvienti Suomeen on työllistänyt 2 500-4 000 työntekijää, ja heiltäkin loppuisivat työt. Lopputuloksena on siis kasapäin menetettyjä työpaikkoja molemmin puolin rajaa. Venäjän valtiokin olisi menettäjänä. Nyt se saa noin 500 miljoonan euron vuotuiset tulot puunviennistä Suomeen, kohta ei mitään.

Talouselämässä puhutaan usein englanniksi "win-win" tilanteesta, jossa molemmat voittavat. Puutullien korotus on tuomassa päinvastaisen tilanteen: molemmat osapuolet häviävät. Päätöksellään Venäjä ilmeisesti on koettanut rajoittaa ennen muuta kiinalaisten puunostoja Siperiassa. Näin on taas käsillä tilanne, jossa Venäjä soveltaa yksiä ja samoja sääntöjä kautta pitkän rajansa, kehnoin seurauksin.

Juuri tämän vuoksi asiaan täytyy ja on mahdollista koettaa vaikuttaa. Venäjän perusteena päätökselle on oman maan metsäteollisuuden tukeminen ja alan investointien lisääminen. Ainakaan suomalainen metsäteollisuus ei ole puolella sanalla vihjannut perustavansa tämän vuoksi tuotantolaitoksia Venäjän puolelle. Sen sijaan investointeja alkaa syntyä nykyistä enemmän siinä vaiheessa, kun metsiä koskeva lainsäädäntö ja muu toimintaympäristö koetaan riittävän vakaaksi. Puunvienti Suomeen taas ei mitenkään estä Venäjän omaa metsäteollisuutta tekemästä mitä haluaa.

Jos tullipäätös pitää, Suomessa on joko saatava omasta maasta lisää puuta tai vähennettävä oman teollisuuden kysyntää, toisin sanoen leikattava tuotantoa. Se saattaa pahimmillaan tarkoittaa metsäteollisuuden "Perloksia".

On mahdollista, että Suomen hakkuumääriä lisäämällä ja etsimällä tuontia muualta kyetään aukkoa osin korvaamaan. Sekin todennäköisesti tietää raaka-aineen hinnan nousua ja uusia konflikteja metsien käytöstä herkillä alueilla, jos hakkuiden määrä Suomessa oleellisesti lisääntyy.

Jo nyt monet metsäteollisuuden yksiköt toimivat kannattavuuden rajoilla. Epävarmuus niiden tulevaisuudesta kasvaa uuden tilanteen vuoksi. On puhuttu etenkin itäsuomalaisista laitoksista, mutta vaikutus voi heijastua eri puolille maata.

Hallitus toimi nopeasti perustamalla epävirallisen työryhmän selvittämään korotusten vaikutuksia Suomen metsätalouteen. Venäjän päätös on Suomen tulkinnan mukaan vastoin WTO-jäsenyyttä varten tehtyjä EU:n ja Venäjän välisiä sopimuksia. Kyse on siis isosta asiasta, jota tänään Kalevassa haastatellun pääministeri Matti Vanhasen mukaan on koetettu ratkoa niin kahdenvälisesti kuin EU-Venäjä -neuvotteluissa.

Kun vaalien jälkeen muodostetaan seuraavaa hallitusta, Venäjän puutullien on syytä olla korkealla sen asialistalla. Vaikka tämän viikon EU-huippukokouksessa asia ei ole ohjelmassa, myös Vanhasen itsensä olisi tarpeen käyttää päättyvän virkakauden viimeinen Brysselin-matka hyväkseen ja informoida kollegoitaan mahdollisimman laajasti tilanteesta.