Maailmasta tunnetaan noin 70 000 sienilajia. Luku tuntuu suurelta, ainakin jos sitä vertaa vaikkapa lintujen maailmanlaajuiseen lajimäärään - noin 9 000 - tai runsaaseen 4 000 nisäkkääseen.
Linnuista ja nisäkkäistä poiketen sienten tietämys on kuitenkin heikkoa, eikä läheskään kaikkia sienilajeja vielä tunneta. Jos edellä mainittu luku 70 000 hätkähdytti, niin seuraava varmaan sitäkin enemmän: arvioiden mukaan vasta muutama prosentti maailman sienilajeista on löydetty.
Sienitutkijoiden arviot maailman sienilajien määrästä vaihtelevat puolesta miljoonasta jopa kymmeneen miljoonaan.
Madridin yliopiston professori David L. Hawksworth pohti lajimäärää ja sen arvioimiseen liittyviä ongelmia tuoreessa Mycological Research -lehdessä ja päätyi pitämään lukua 1,5 miljoonaa konservatiivisena arviona.
Kasvien ja
sienten suhde
Sienten lajimäärää on yritetty arvioida käyttämällä apuna kasvilajien määrää. Britannian sekä kasvi- että sienilajisto tunnetaan kohtalaisen hyvin, ja sienilajeja saarivaltakunnasta on löytynyt kuusi kertaa enemmän kuin kasveja.
Koska monet sienilajit ovat riippuvaisia kasveista, on tätä 1:6 -suhdetta käytetty koko maapallon mittakaavassa. Ja koska maailman kasvilajien määrä on noin 250 000, arvioi Hawksworth sienten lajimääräksi täten 1,5 miljoonaa.
Hawksworth päätyi tähän lukuun jo kymmenen vuotta sitten, eikä uudessa artikkelissaan katsonut tarpeelliseksi korjata arviota.
Hyvin samaan aikaan Hawksworthin jälkimmäisen artikkelin kanssa ilmestyi kuitenkin Rafaël Govaertsin tutkimus maailman kasvilajien määrästä. Kahdella eri menetelmällä Govaerts sai kokonaissummaksi noin 400 000, siis huomattavasti aiempaa korkeamman luvun.
Tällä tiedolla ja 1:6 -lukusuhteella sienilajien määräksi tulisi 2,4 miljoonaa.
Tutkimaton
tropiikki
Britannian kasvien ja sienten suhdeluvun yleistäminen koko maailman kattavaksi on saanut osakseen kritiikkiä. Erityisesti tropiikissa on runsaasti tutkimattomia lajeja - kasvien ohella siis sieniäkin - eikä Euroopassa havaitun lukusuhteen paikkansapitävyydestä ole päiväntasaajalla takeita.
Tropiikissa työskentelevät sienitutkijat ovatkin varsin yleisesti sitä mieltä, että Hawksworthin 1,5 miljoonaa on aliarvio.
Samaa mieltä ovat monet molekyylitasolla sieniä tutkivat biologit. Tieteelle kuvaamattomia sieniä löytyy nimittäin yhä enenevässä määrin mikroskoopilla. Uusien menetelmien käyttöönotto on monissa tapauksissa paljastanut aiemmin yhtenä lajina pidetyn sienen olevan itse asiassa ryhmän, joka koostuu useasta läheisestä, toisiaan muistuttavasta lajista.
Elintavoiltaan hyvin erikoistuneiden sienten joukko voi myös olla kooltaan aliarvioitu. Esimerkiksi hyönteisillä loisivien sienten on epäilty olevan paljon luultua runsaslukuisempi ryhmä.
Hyvä esimerkki ovat kovakuoriaisilla loisivat Laboulbeniales-lahkon sienet. Lontoon Luonnonhistoriallisen museon tutkijat Alex Weir ja Peter M. Hammond päätyivät esittämään, että 2-5 prosenttia kovakuoriaisista on Laboulbeniales-sienten isäntiä. Tutkimus pohjautui verraten tarkkaan tunnetun, trooppisen Pohjois-Sulawesin kovakuoriaislajistoon sekä muualta maailmasta kerättyihin kattaviin aineistoihin.
Kovakuoriaiset ovat todella runsaslajinen hyönteisryhmä, ja Laboulbeniales-lahkon lajimääräksi Weir ja Hammond arvioivatkin 10 000-50 000. Korkeampi arvio on siis samaa suuruusluokkaa kuin kaikkien tällä hetkellä tunnettujen sienilajien määrä yhteensä.
Toinen esimerkki puutteellisesti tutkituista elinympäristöistä tulee Ruotsista, missä tutkittiin hirvenlannalla kasvavia sieniä. Yhden vuoden aineistosta määritettiin 26 lajia, joista kaksi oli tieteelle uutta.
Sieniä puiden
lehdillä
Kun sienitutkijat alkavat perusteellisesti selvitellä jonkin kasvilajin tai -ryhmän kanssa eläviä sieniä, uusia sienilajeja löytyy tyypillisesti heti paljon. Sienet voivat olla kasvien loisia tai taudinaiheuttajia, usein kooltaan silmälle näkymättömän pieniä.
Mainio esimerkki saatiin Bruneista, jossa tutkittiin kolmen palmupuun - siis kolmen puuyksilön, ei -lajin - sienilajistoa. Pelkästään puiden lehdiltä löytyi 240 sienilajia.
Australiasta, Bruneista, Hong Kongista ja Ecuadorista kerätty palmuilla kasvavien kotelosienten aineisto käsitti puolestaan 202 lajia, joista 95 oli tieteelle uusia.
Kun kasvien lehdet putoavat maahan, niitä lahottavat taas uudet sienilajit. Äskettäinen australialaistutkimus paljasti tämänkin sieniryhmän olevan hyvin laaja ja erikoistunut. Queenslandin sademetsästä kerätyistä kymmenen puulajin lehdistä kasvoi laboratoriossa 57 sienilajia. Näistä 36 oli rajoittunut kasvamaan ainoastaan yhden puulajin lehdillä.
Toistatuhatta uutta lajia vuodessa
Yksi ainakin on varmaa: tieteelle kuvaamattomia sieniä on paljon. David L. Hawksworth laski vuosina 1990-1999 löydetyn keskimäärin 1 097 uutta sienilajia vuodessa. Määrä on laskenut 1980-luvusta, jolloin biologit kuvasivat vuosittain keskimäärin 1 229 uutta lajia.
Hawksworthin mukaan lasku kertoo ennemmin sienitieteilijöiden vähenemisestä kuin siitä, että uusien sienilajien löytäminen olisi käynyt vaikeammaksi.
1990-luvun selvitysvauhdilla, ja olettamalla sienten lajimääräksi 1,5 miljoonaa, voidaan laskea, että kaikkien sienilajien löytymiseen kuluisi vielä 1 303 vuotta. Laskelma on tietysti teoreettinen, sillä koskaanhan ei voida tietää, milloin kaikki lajit on löydetty.
Uusia lajeja löytyy eniten tropiikista, mutta myös eliöstöltään hyvin tutkituista maista, kuten Britanniasta ja Suomesta.
Suomessa sienten lajimäärä on viimeksi ynnätty perusteellisesti vuoden 2000 uhanalaisuuden arvioinnin yhteydessä. Tuolloin luvuksi saatiin 5 454. Luku ei sisällä jäkäliä, jotka koostuvat sieni- ja leväosakkaasta.
Suomen sienistä on luokiteltu uhanalaisiksi 275 lajia eli noin viisi prosenttia. Sademetsien uhanalaisista, vielä kuvaamattomista lajeista osa kuolee todennäköisesti sukupuuttoon ennen kuin niitä löydetäänkään.