Puu­teol­li­suu­den ja­los­tus alussa

Pudasjärveläisellä Profin Oy:llä tuotekehitys alkaa jo metsässä.

<b>Vähän pomoja. </b>Profinin tehtaalla ei ole työnjohtajia lainkaan. Työntekijät on jaettu viiteen tiimiin. Tuomo Torvinen naulaa ikkunan karmia. <b>Ohjeet seinällä.</b> Puun sahaajille on mallit seinällä, joista löytyy myös japanilaiset nimikkeet.
Vähän pomoja. Profinin tehtaalla ei ole työnjohtajia lainkaan. Työntekijät on jaettu viiteen tiimiin. Tuomo Torvinen naulaa ikkunan karmia.
Vähän pomoja. Profinin tehtaalla ei ole työnjohtajia lainkaan. Työntekijät on jaettu viiteen tiimiin. Tuomo Torvinen naulaa ikkunan karmia.

"Suomalainen puusepänteollisuus sahaa omaa oksaansa. Tuotekehittely menee koko ajan päin honkia - olisi hyvä, kun mentäisiin edes metsään", puuskahtaa Profin Oy:n toimitusjohtaja Martti Haapala.

Pudasjärvellä ikkunoita ja ovia 28 vuotta valmistaneessa yhtiössä Haapalan filosofiaa noudatettu kirjaimellisesti, menemällä sananmukaisesti metsään.

Vuosittain 25 000 yksikköä valmistavan tehtaan tuotekehityksen perusta lähtee kannolta saakka. Oviin ja ikkunoihin valitaan kestävin ja laadukkain puu. Järeistä tyvitukeista sahataan puutavara niin, että niiden syyt tulevat puitteisiin parhaiten säätä kestäväksi.

Martti Haapalaa harmittaakin se, että suomalaisessa puusepänteollisuudessa on lähdetty kisaamaan määrällä, ja laatu on jäänyt suurten sarjojen jalkoihin. Hänen mielestään Suomeen ei tarvitse kuskata jalopuita mistään päin maailmaa - sitä kasvaa omissa metsissä, mutta arvokas raaka-aine hukataan heikolla jalostuksella.



Laatupuuta sahataan
liikaa sellukattiloihin


Koko puuteollisuuden tuottavuuden on sanottu kohenevan jatkojalostusta kehittämällä. Haapalan mielestä vuosien puheista huolimatta koko touhussa ollaan vasta alkutaipaleella. Suuria metsäjättejä sahauksen kehittäminen ei kiinnosta, sillä isot rahat tehdään sellulla ja siitä jalostettavalla paperilla.

"Meillä hyvää puuta sahataan sellukattiloihin", Martti Haapala sanoo.

Suuriin sarjoihin tähtäävän tehtailun vuoksi ovien ja ikkunoiden valmistuksessa raaka-ainetta käsitellään ajattelematta puun ominaisuuksia. Tavallinen kuluttaja ei puun syiden suunnasta ja niiden kestävyyseroista ymmärrä. Siksi tarkemmin suunniteltujen tuotteiden hintaerojen perusteleminen on työlästä. Mitä vähemmän ostajalla on tietoa, sitä tiukemmin hän tuijottaa yleensä vain hintaa.

"Ennen asiakas tiesi mitä tilasi. Nyt hän joutuu luottamaan myyjän tietoihin", Profin Oy:n tuotantopäällikkö Jari Aikioniemi sanoi.



Japanista löytyi
uusia markkinoita


Profin muutti nykyisiin tiloihinsa juuri pahimman laman kynnyksellä 1989. Martti Haapala vitsailee, että lama tuli Kuusamontietä, jatkoi menoaan, eikä ole sen koommin näkynyt.

Hullujen vuosien jälkimainingit olivat pudasjärveläisyhtiöllekin kova pala, josta se selviytyi menemällä rohkeasti Japanin markkinoille. Nyt yhtiön erikoistuotteena olevista liukuovista- ja ikkunoista 95 prosenttia menee Japaniin. Niiden osuus tuotannosta on reilu kolmannes. Valtaosa valmistuksesta on tavanomaisia ikkunoita ja ovia, joihin on kuitenkin kehitetty itse omia ratkaisuja.

Martti Haapalan mukaan puusepänteollisuus on malliesimerkki siitä, että monilta osin pitkään uskoteltu ajatus suomalaisesta laadusta on valitettavasti harhaa, pelkkä klisee. Syy löytyy juuri suomalaisten teollisuuden vallanneesta kertakäyttöajattelusta.

Esimerkiksi ovien ja ikkunoiden laatuvaatimukset ovat Japanissa huomattavasti kovemmat kuin kotimaassa.

"Suomalaisen puusepänteollisuuden on entistä vaikeampi viedä tuotteita. Markkinat on pilattu omalla tuotekehityksellä. Ollaanhan pahasti hakoteillä, jos meidän pitää käydä Japanista mallia, miten tehdään tuotteita", Martti Haapala muistuttaa.

Hänen mielestään viisaan ikkunarakentamisen tuloksia voi käydä katsomassa vaikka Pudasjärven kirkosta. Vanhat mestarit asettelivat puiden syyt taitavasti säätä parhaiten kestäväksi. Siksi ikkunapuitteet ovat vielä kopillaan sadan vuoden jälkeenkin.

Martti Haapalan mielestä suomalaisen laadun alamäen taustalla on ehkä se, ettei rakentamista koeta kansallisomaisuudeksi.

"Esimerkiksi Saksassa rakennus on sitä arvokkaampi, mitä vanhempi se on. Meillä asia on toisinpäin", Martti Haapala pohtii.

Ilmoita asiavirheestä