Puu­tar­hu­ri ei nyr­pis­tä ne­nään­sä ros­kil­le

Puutarhuri Marit Pietilän työssä eletään vuoden kiireisintä aikaa. Haravat ovat heiluneet ahkerasti, sillä puutarhurit ja Oulun katutuotannon muu väki ovat siistineet lumien alta paljastuneita puistoja ja viheralueita kevätkuntoon. Vapun viettäjät pääsevät paistattelemaan päivää roskista ja koirien jätöksistä putsattuihin puistoihin.

Marit Pietilä on hoitanut Oulun puistoalueita kymmenen vuotta.
Marit Pietilä on hoitanut Oulun puistoalueita kymmenen vuotta.

Puutarhuri Marit Pietilän työssä eletään vuoden kiireisintä aikaa. Haravat ovat heiluneet ahkerasti, sillä puutarhurit ja Oulun katutuotannon muu väki ovat siistineet lumien alta paljastuneita puistoja ja viheralueita kevätkuntoon. Vapun viettäjät pääsevät paistattelemaan päivää roskista ja koirien jätöksistä putsattuihin puistoihin.

Puistotyöntekijöiden näkökulmasta suurin urakka on kuitenkin vasta edessä. Tiistaina ryhdytään siivoamaan vapun juhlijoiden jälkiä.

"Vapun jälkeen on aina paha siivo. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, pulloja ja serpentiiniä löytyy runsain määrin", Pietilä ennakoi.

Marit Pietilä on hoitanut Oulun puistoalueita kymmenen vuotta. Viheralueiden huoltaminen ja kasvien hoitaminen on hänelle mieluisaa työtä. Edes roskien keräämiselle hän ei nyrpistele nenäänsä.

"Ei puistojen siivoaminen ole yleensä mitenkään keljua työtä. Tietysti välillä harmittaa, jos joku alue on todella kurjassa kunnossa. Esimerkiksi Rintamäen vieressä oleva Vaaranpuisto oli tänä keväänä niin täynnä koi-rien jätöksiä, ettei niiden päälle voinut olla astumatta. Ihmiset ovat niin välinpitämättömiä,

etteivät vaivaudu nostamaan jätöksiä roskikseen."

Pietilän kokemuksen perusteella yleisten alueiden roskaaminen on nykyään aiempaa yleisempää.

"Onhan se sääli, että esimerkiksi Otto Karhin puisto joudutaan siivoamaan kesäisin joka päivä, hän huomauttaa."

Harava on keväällä puutarhurin tärkein työväline. Pietilä ei ole laskenut, kuinka suuria alueita hän yhden päivän aikana haravoi, mutta helposti haravan varressa vierähtää kuusikin tuntia.

"Kyllä tämä ihan kuntoilusta käy, eikä illalla tarvitse lähteä lenkille tai kuntosalille. Kevään ensimmäisinä haravointipäivinä lihakset olivat hellinä, mutta aika nopeasti kroppa tottuu."

Haravointi on pitkälle tekniikkalaji, jossa välineillä on suuri merkitys, puutarhuri arvioi.

"Kevyt muoviharava on paras, eikä sitä pidä painaa liikaa maahan. Käsien rakoilta välttyy, kunhan muistaa käyttää paksuja työrukkasia", hän neuvoo.

Kaikkia nurmialueita puistotyöntekijöiden ei tarvitse haravoida lihasvoimin. Suure alueet puhdistetaan ajettavalla lakaisukoneella. Puutarhurit haravoivat lähinnä istutusten ja puiden ympäriltä, jonne kone ei mahdu.

"Toisinaan tässä työssä tekee ihmeellisiä löytöjä. Torstaina löysimme työparini kanssa Franzenin puistosta oikean hevosenkengän. Valitettavasti myös käytettyihin huumeruiskuihin törmää turhan usein.".

Haravointiurakan jälkeen puutarhuri Pietilä pääsee mielipuuhaansa eli kunnostamaan perennapenkkejä ja istuttamaan kesäkukkia ja taimia. Tänä kesänä hänet voi nähdä pienen vih-reän Gator-puistoauton ratissa. Uusi kulkupeli on hankittu nimenomaan puistojen kunnossapitoa varten.

Pietilä tuntee olevansa omalla alallaan. Vuosien varrella hän on ehtinyt kokeilla muitakin töitä, mutta puistopuutarhurin työ on osoittautunut kaikkein mieluisimmaksi.

"Parasta tässä on työn vapaus ja itsenäisyys. Nautin myös siitä, että saan olla ulkona. Aurinkoisina kesäpäivinä työ on erityisen mukavaa", hän kehuu.

Ilmoita asiavirheestä