Lumi ja routa ehtivät hädin tuskin sulaa, kun viherpeukalot säntäävät puutarhaan, mökeille ja parvekkeille. Talven aikana kyteneitä unelmia pääsee vihdoinkin toteuttamaan.
Yksi haaveilee yrteistä ja amppelimansikoista, toinen ruusuista ja pioneista. Kolmannen toiveena on kasvattaa tomaatteja ja muhkeita talvikurpitsoja.
Kun puutarhuri upottaa sormensa multaan, kylvää, kuokkii, kaivaa, kitkee ja istuttaa, hän hoitaa paitsi puutarhaa myös itseään. Puutarhanhoito lieventää stressiä, laskee verenpainetta ja helpottaa lihasjännitystä. Uupunut mieli elpyy ja väsyneen voimat palautuvat. Tähän perustuu myös puutarhaterapia.
Kasvien tervehdyttävästä vaikutuksesta voi nauttia jokainen, vaikka ei omistaisi mökkiä, puutarhaa tai edes parveketta. Huonekasvien hoitamisestakin saa hyvää oloa.
Kukkien ja kasvillisuuden katselun on todettu nostavan jopa kipukynnystä. Ilmeisesti tapa viedä kukkia sairaan vuoteen viereen perustuu alunperin siihen, että kasvien uskottiin läsnäolollaan lieventävän kipujen ahdistavuutta ja nopeuttavan toipumista.
Jo vuosisatojen ajan on tiedetty, että puutarhanhoito tekee hyvää ihmisille. Uskomusten tueksi on saatu tieteellistä näyttöä eri puolilta maapalloa. Puutarhatieteen tutkimukset todistavat, että ympäristön vaikutusta ihmisten terveyteen kannattaa käyttää hyväksi sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa.
"Monissa laitoksissa puutarhaterapia on otettu yhdeksi toimintaterapian muodoksi. Erityisesti geriatriassa, kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien hoidossa sekä lasten ja nuorten vastaanottokodeissa ja hoitolaitoksissa siitä on saatu hyviä kokemuksia", toteaa puutarhaterapeutti ja sosiaalipsykologi Kalervo Nikkilä.
Puutarhaterapeutti on hoitolaitoksessa hoitotiimin jäsen, joka tuo oman panoksensa potilaan hoitosuunnitelmaan. Monissa paikoissa noudatetaan vuoden kiertoa. Kuukausimuistiossa on keskeiset kulloinkin toimintaan sopivat työt ja tehtävät.
"Puutarhaterapiassa hoidetaan puutarhaa, kylvetään siemeniä ja istutetaan kukkasipuleita. Joulun alla istutetaan joulukukkia ja askarrellaan luonnonmateriaaleista esimerkiksi joulukransseja", kertoo Nikkilä.
Dementiaa sairastaville sekä vanhuksille puutarhaterapian anti liittyy usein muistitoimintoihin. Syreenin, kielojen tai juhannusruusun tuoksu kohottaa mielialaa ja herättää onnelliset muistot lapsuuden ja nuoruuden kesistä.
"Mielenterveyskuntoutujalle kasvun seuraaminen antaa onnistumisen kokemuksia sekä merkitystä ja uskoa elämään. Puutarhanhoito vähentää masennusta, kohottaa työkuntoa ja rytmittää ajankäyttöä."
"Kehitysvammaisille tärkeintä ei ole niinkään tulos, vaan tekeminen, yhdessäolo, asioiden jakaminen ja kasvun ihmeen seuraaminen."
Alunperin puutarhateknikon koulutuksen saanut ja vuosikymmeniä puutarhurina toiminut Kalervo Nikkilä on opettanut ja neuvonut myös viherpeukaloita ja kotipuutarhureita. Siinä työssä hän on saanut toistuvasti huomata puutarhanhoidon hyvää tekevän vaikutuksen.
"Puutarhanhoito viehättää entistä useampia kiireisen arjen vastapainona. Se antaa mahdollisuuden irrottautua arkirutiineista ja kiireistä. Eivät siemenetkään idä eivätkä taimet kasva hoputtamalla, vaan noudattavat omaa rytmiään. Se opettaa kiireettömyyttä."
"Eräs puutarhakursseilleni osallistunut nainen kertoi puutarhan olevan hänelle tärkeä henkireikä kiireisen ja stressaavan työn vastapainona. Hänellä oli tapana mennä kesäaikana työstä tullessaan ensimmäiseksi puutarhaan. Puutarhassa hän sai hetken omaa aikaa, oman tilan ja oman paikan. Puutarhan kautta tuntui luontevalta siirtyä ammattiroolista perheen äidin ja kumppanin rooliin."
Puutarhanhoito ja kasvien vaaliminen on taitolaji. Rakkaus ja kiintymys luontoon ja kasveihin on osa jokaisen minuutta ja persoonallisuutta, joka jäsentää ja muovaa asennetta luontoon.
"Paitsi iloa, henkistä ja fyysistä hyvää oloa, puutarhasta saa myös hyötyä, kukkia pöytään ja vihanneksia ruuaksi."
Kalervo Nikkilä on nähnyt esimerkkejä myös puutarhan aiheuttamasta stressistä. "Puutarhanhoidosta voi tulla myös rasite, joka nakertaa hyvinvointia."
