Joku vanha viisas Kiinanmaalta sanoi aikoinaan, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.
Nykymenoa katsoessa tulee kuitenkin eittämättä mieleen, että suomalaiset ovat unohtaneet ajatelman jälkipuoliskon.
Puutarhanhoidon sanotaan ehkäisevän stressiä, sillä sormien työntäminen multaan ja kasvun ihmeiden seuraaminen tuovat vastapainoa kiireiselle (sisä)työlle. Puutarhaterapiaakin on nykyään tarjolla.
Vaan kyllä puutarhasta stressiä kehittää siinä missä mistä tahansa muustakin asiasta. Harvassa ovat varsinkin omakotitaloasujat, jotka tyytyisivät pelkkään nurmikkoon ja pariin pensaaseen. Johan sitä naapuritkin kummastelisivat.
Ei, pihamaalla kuuluu olla vähintään pari kukkapenkkiä - yksi ainakin kevätkukille ja toinen perennoille. Koriste- ja marjapensaita täytyy hankkia, ja jokunen hienompi puu, esimerkiksi lehtikuusi tai vaahtera olisi kiva. Kasvimaasta saa mukavasti täydennystä ruokapöytään, pottumaa pitäisi laittaa ja amppeleita ja parvekelaatikoita kesäkukille.
Terassi on ihan välttämätön ja etupiha näyttäisi paljon paremmalta kivettynä. Joku suihkulähde, tai hienommin sanottuna vesiaihe, solisisi kivasti pensaiden edustalla.
Tarvitaan siis multaa, turvetta, kuoriketta, lannoitetta sen seitsemää sorttia, sillä joka puska ja varpu haluaa omanlaisensa lannoitteen. Puutarhatyökaluja löytyy joka lähtöön, haravaa, haraa, talikkoa, kottikärryjä ja sellainen vekotin, jolla saa kumartelematta pois voikukat, nuo vihulaiset, samettista nurmikenttää rumentamasta. Ja koska naapurilla on päältä ajettava ruohonleikkuri, täytyy sellainen hankkia. Ja metreittäin kasteluletkua.
Sitten iskevät kirvat, etanat, liljakukot, madot, muurahaiset, homeet, härmät ja ruosteet. Ne täytyy torjua ekologisesti, vaikka salaa mielessään kaipaisikin DDT:tä. Rikkaruohoja täytyy kitkeä kuin ikiliikkuja, ellei uskalla kokeilla Round-upia ja riskeerata, että tuuli löyhäyttää ainetta myös ruusupuskaan.
Ahkeralla puutarhurilla ei juuri ole aikaa istahtaa alas ja nauttia kauniista pihamaasta. Aamukahvi unohtuu kylmenemään terassille, kun puutarhuri kiiruhtaa nyhtämään päätään kohottelevaa voikukkaa tai pensaassa piilottelevaa nokkosta. Tai vähintään hän huomaa, että amppelien kesäkukat tarvitsevat nyppimistä.
Kun vihdoin koittaa sadonkorjuun aika, kotipuutarhuri huomaa hellästi hoitamansa kasvimaan tuottaneen muutaman luikeron porkkanan (harvennus unohtui), rusinamaisen mansikan ja madonsyömän retiisin. Kesäkurpitsakin on hoitovirheen takia puoleksi mätä. Perunoissa on rupia...
Silti puutarhuri ei luovuta, vaan haravoi kiltisti syksyllä varisseet lehdet, suojaa arat kasvit havuilla ja tekee syyslannoituksen. Kevättä varten istutetaan satakunta kukkasipulia. Talvet voi sitten lukea puutarhalehtiä ja maaliskuussa jo laittaa siemeniä itämään. Ja toukokuun tienoilla koko ruljanssi alkaa alusta.
Me kotipuutarhurit emme ota opiksemme ja uusia kohtalotovereita liittyy joukkoon koko ajan. Tutkimuksen mukaan jo kaksi vuotta sitten 1,9 miljoonaa kotitaloutta teki hankintoja puutarhaan ja parvekkeelle. Viime vuonna pihanomistajat käyttivät puutarhaostoksiin 300 euroa, ja kaiken kaikkiaan suomalaiset käyttivät kotipuutarhahankintoihin 473 miljoonaa euroa. Se on vanhassa rahassa mitattuna melkein 2,8 miljardia markkaa!