timo.paakki@kaleva.fi
Puupulaan ei Suomessa nuupahda yksikään metsäteollisuuden laitoksista. Myös Stora Enson Kemin ja Oulun tehtaille riittää nykyisillä hankinta-alueilla kuitupuuta enemmän kuin niiden sellukattilat nielevät. Raaka-aineen turvaamiseksi ei Kemijärven sellutehdasta tarvitsisi sulkea. Yksin Pohjois-Pohjanmaan talousmetsissä kasvaa puuta vuosittain 0,8 miljoonaa kuutiometriä yli hakkuumäärien.
Kuitupuuta voitaisiin keittää jopa roimasti nykyistä enemmän niin Kemissä kuin Oulussakin, vaikka Kemijärven tehdas pidettäisiin käynnissä. Metsien kasvuvauhti Itä-Lapissa on kohenemassa niin, että sellutehtaan jatkaessakin alueen metsistä voitaisiin rahdata puuta myös muualle.
Kun kohtuullinen tuotto on liian vähän eikä hyväkään tahdo riittää metsäteollisuuden johdon ahneisiin optiotavoitteisiin, sellukattiloita pitää jättää kylmilleen. Suomi on valittu yhdeksi maista, joissa tuotantoa karsitaan hintojen nousuun kääntämiseksi. Niin on pääteltävissä siitä, että Pohjois-Amerikassa Stora Enso suostui myymään tehtaansa pois, vieläpä varsin vaatimattomaan hintaan, mutta Kemijärvellä portit pistetään kiinni myös innokkailta ostajilta.
Varsin suoraan yhtiön johto on asian myöntänytkin. Pieni Suomi saa avittaa suuren maailman paperiteollisuutta uudelle nousu-uralle. Kemijärven murheet eivät tunnu missään, kun voittoja kasvatetaan.
Jostakin syystä Suomesta on luotu kuvaa metsien tehokäyttäjänä, suorastaan puupeltojen maana. Tilastokeskuksen Tieto&trendit -lehti kumoaa sen luulon. Marraskuun numerossa oli kattava paketti Suomen metsien tilasta ja käytöstä. Jo kannesta selvisi, että Suomi on Euroopan tiukin suojelija. Missään muualla tässä maanosassa ei ole yhtä paljon koskemattomaksi suojeltua metsää.
Talousmetsiä meillä toki käytetään niin, että hakkuiden määrä suhteessa puuston vuotuiseen kasvuun kohoaa lähelle 70 prosenttia. Se ei kuitenkaan ole Euroopan kärkeä. EU-maissa korkein metsien käyttöaste on Ruotsissa, noin 85 prosenttia, ilmeni Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksikön johtajan, tohtori Jari Parviaisen kokoamista tiedoista. Hän tosin muistutti, että Ruotsin hakkuumääriin vaikuttivat kaksi rankkaa myrskytuhovuotta 2000-luvulla.
Silti länsinaapurissa hyödynnetään muutenkin metsiä reippaammin kuin meillä. Myös Belgia ja Tshekki ovat lähellä Ruotsin teholukuja.
Omassa sarjassaan metsien hakkuissa on Albania. Siellä käyttöaste on viisinkertainen kasvuun verrattuna. Albaniassa olisi Greenpeacelle kumppaneineen ilmeisen hyvästä syystä sanomista, mutta onhan vaikkapa Suomessa tietysti miellyttävämpi ympäristö demonstraatioille.
Merkittävän talouskäytön puulajeista vain koivua kasvaa meillä vähemmän kuin teollisuus nielisi. Pohjoisessa koivun kasvattaminen ei ole kovin tuottoisaakaan muualla kuin muutamilla erityisen viljavilla mailla. Myös täällä koivun kasvattamisen esteenä on kuitenkin sama vitsaus kuin Etelä-Suomessa. Tiheä hirvikanta tuhoaa taimikot.
Hirvet ovat erityisen tykästyneitä raudukseen, joka kasvaisi koivulajeista parhaiten, harmittelee täällä Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen johtaja Niilo Piisilä.
Etelä-Suomen runsasravinteisilla kangasmailla rauduskoivu olisi mainio vaihtoehto tyvilahon vaivaamalle kuuselle, mutta metsäomistajat nostavat sielläkin nostaneet kädet pystyyn hirvilaumojen takia. Olisi liian työlästä ja kallista vetää hirviaidat koivikoiden ympärille.
Mäntyä ja kuusta riittää, vaikka hakkuita lisättäisiin. Ehkäpä energiakäyttö lisää menekkiä, kun teollisuuden into paperin tekemiseen näyttää laantuvan.