Melbournen ympärillä on lauantaista maanantaihin mennessä palanut yli 330 000 hehtaaria maata ja yli 750 kotia. Kuolonuhreja arvellaan olevan yli 200. Palopesäkkeitä oli maanantai-iltana yhä satoja, niistä neljä laajaa ja hallitsematonta. Suuria pesäkkeitä vastaan taistelee kerralla jopa 75 paloautoa sekä helikoptereita ja lentokoneita. Apuna on myös armeija. Kodittomia on kolmisen tuhatta. Heitä majoitetaan kunnantiloihin ja Punaisen Ristin telttoihin.
Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, aika lailla normaalisti paloalueiden laitamilla elellään, kertoo Anina Fitzgibbon Melbournesta Blackburnin esikaupunkialueelta noin 30 kilometrin päästä pahoista tulipalopesäkkeistä maanantai-iltana paikallista aikaa. Hän on juuri syönyt iltaruoan ja aviomies laittaa tytärtä nukkumaan.
Maanmiestensä tavoin Fitzgibbonit seuraavat tulipalotiedotuksia mediasta. Katastrofitiedotusta järjestetään myös kunnantaloilla.
Järkyttyneitä ja surullisia ollaan tietysti ja koko ajan seurataan uutisia.
Myös puhelinhaastattelun aikana Anina Fitzgibbonilla on netti auki. Haastattelu keskeytyy, kun netin tiedotuskartta ilmoittaa appivanhempien kotitiellä olevan kolme paloautoa sammutustöissä. Aviomies soittaa heti vanhemmilleen. He ovat illastamassa muualla päin Melbournea eivätkä ole huolissaan pienistä pesäkkeistä.
Kahdeksan kilometrin päässä rajuista paloista asuva Fitzgibbonien ystäväperhe sen sijaan lähti evakkoon.
Australialaiset ovat valveutuneita ja tottuneet metsäpaloihin. He seuraavat tuulen suuntaa ja varoituksia.
Pensaspalot kuuluvat Australian kesään, mutta niiden laajuus ja voima on nyt yllättänyt kaikki. Maan historian pahin luonnonkatastrofi alkoi lauantaina rajujen, puuskittaisten, aavikolta puhaltavien tuulten myötä. Niiden lisäksi ovat Victorian osavaltiota seitsemän vuotta piinannut kuivuus sekä pitkä hellekausi rakentaneet massiiviset puitteet tulipaloille.
Rutikuivat eukalyptuspuut ovat eteerisine öljyineen kuin polttoainesäiliöitä ja syttyvät räjähtäen. Maan tasalle palaneissa kylissä, kuten Marysvillessä, asuntojen kaasulämpösäiliöt ovat niin ikään räjähtäneet tuleen. Monet kuvailevat taivaalta satavan tulta. Marysvillestä jäi jäljelle vain leipomo.
Palot vyöryvät päälle kuin tsunami. Ne lähestyvät luonnonpuistoja, viinitiloja ja koteja jopa sata kilometriä pitkinä, kilometrin levyisinä ja kymmenen metriä korkeina, autoa nopeampina tulimuureina. Monet, jotka ovat pyrkineet pakoon pahimmin palaneista kylistä, kuten Kinglakesta ja Narbethongista, ovat kärventyneet autoihinsa, hyvä jos ovat ehtineet saada avaimia kojelautaan.
Monista kylistä on vain yksi tie ulos. Tiet ovat ruuhkautuneet ja ihmiset ajavat savun seassa kolareita ja paniikissa ojiin ja lampiin. Kodeissaan ihmiset ovat turhaan hakeneet suojaa kylpyammeista ja uima-altaista, Anina Fitzgibbon kuvailee paloalueiden tuskaa.
Lampaat, kengurut ja muut eläimet juoksevat tulta pakoon turkki palaen. Palomiehet keskittyvät tietysti ihmisten pelastamiseen, mutta Healesvillen eläinpuistosta onnistuttiin evakuoimaan myös koalakarhut.
Kaikki Melbournen ja ympäristön palomiehet ovat töissä ja lisäjoukkoja saatiin maanantaina Tasmaniasta ja Etelä-Australiasta. Myös luontoa toivotaan apuun. 46 asteen helteet ovat laantuneet 25 asteeseen ja puuskittainen tuuli on rauhoittunut, vaikkakin yltyi maanantai-iltapäivänä hetkeksi uudelleen. Pieniä sadekuuroja on odotettavissa.
Jälkipyykki pyromaanien murhasyytteineen odottaa. Tulevaisuuteen katsotaan kuitenkin jo. Pensaspalojen torjuntaohjelmaan on odotettavissa muutoksia. Perinteisesti ihmisiä on ohjeistettu itse sammuttamaan kipinöiviä pihojaan ja valelemaan kotinsa vedellä. Näiden sääntöjen myötä monet ovat nyt jääneet koteihinsa mottiin. Toisaalta palopesäkkeitä on nytkin saatu kuriin, kun kansalaiset ovat paikoin saaneet pihapiirinsä palot sammumaan.
Puhelinhaastattelun jälkeen Anina Fitzgibbonilta tulee viesti. "Ei hyvältä näytä. Laajoja paloalueita on nyt 11 neljän sijaan."