"Minua kiinnostaa se, mitä emme puista näe", berliiniläinen taiteilija Anke Göhring sanoo.
Kaupungissa ikänsä asunut Göhring lähestyy suomalaisen talouden selkärankaa tieteellisestä näkökulmasta. Viimeisimpien tutkimusten mukaan maan alla tapahtuu biokemiallista kommunikaatiota. Juuret eivät suuremmin möykkää, mutta ovat kyllä yhteyksissä toisiinsa ja muuhun kasvillisuuteen, kuten loissieniin.
Pikisillan viereen, Raatin puoleiseen päähän istutetut läpinäkyvät putket tuovat juuret esiin. Roots Communications paljastuu oululaisten ihmeteltäväksi pikku hiljaa. Viikonlopun Pikinen polku -tapahtumassa näkyvillä on vain mutkaisia putkia.
"Tarkoituksena on esittää asia ihmisille. Juuret putkissa yhdistävät luonnon ja tieteen", Göhring toteaa.
"Juuret kasvavat kunnolla näkyviin noin kahdessa vuodessa."
Keinotekoista luonnollisuutta
Göhringin mukaan tutkimusta alettiin tehdä, jotta puusto saataisiin menestymään istutetuissa metsissä. Selvisi, että tarvitaan oikeanlaista kasvillisuutta, jotta juuret eivät vaikene.
"Ihmisen istuttamissa metsissä oli paljon tauteja, koska sieltä puuttui esimerkiksi sieniä."
Tutkimusten lisäksi innoitus työhön on kummunnut japanilaisen Hayao Miyazakin animaatioista. Esimerkiksi Totoron metsämaisemat edustavat Göhringille japanilaista näkemystä puista. Juuret ovat maanalaisen maailman katto.
Suomesta Göhring odotti löytävänsä paljon puita ja villiä metsää. Oulun betonipettymyksen jälkeen Lapin kansallispuistovaellus oli taiteilijalle hieno kokemus.
"Siellä oli niin paljon elämää, metsä oli niin syvä!" hillitty ja ujohkon oloinen berliinitär innostuu.
"Kaupunkien keinotekoiset puustot ovat niin tylsiä, mutta toisaalta kauniita."
Göhringin tuotantoon kuuluukin keinotekoisen ympäristön kuvausta. Asvaltin keskellä kasvanut taiteilija on kiinnostunut keinotekoisen ja luonnollisen rajoista.
Maiseman luominen pelkän tiekartan avulla on yksi projekteista.
"Viimeiset kolme vuotta teoksissani on ollut mukana ympäristön näkökulma. Esimerkiksi työssä, jossa pyrin luomaan keinotekoisesti erilaisten puiden muotoja."
Roots Communications jatkaa linjaa. Asvaltin rajaama muutaman puun rykelmä ei käy metsästä, mutta urbaanissa ympäristössä ei paljoa lähemmäskään pääse.
"Ihmisellä haluaa kontrolloida luontoa, esimerkiksi leikata ruohoa. Isäni, ammatiltaan puutarhuri on aina ajamassa nurmikkoa, jotta se ei ala rehottaa. Samalla tavalla puiden kasvua halutaan rajoittaa."
Euroopan suurista kaupungeista todennäköisesti löytyisi asvaltoidumpaa pinta-alaa. Göhring myöntää, että ongelma on globaali.
"Teos on Suomessa relevantti, koska täällä luontoa on vielä paljon jäljellä", taiteilija muistuttaa.
Hiljaisen
vaatimaton teos
Göhring luonnehtii työtään hiljaiseksi.
"Työn ei pitäisikään kiinnittää huomiota. Tämä ei ole mikään valtava veistos julkisella paikalla", Göhring sanoo.
"Jo putkien kiinnittäminen maahan kiinnittää joidenkin huomion. Ehkä he palaavat vielä uudestaan ja näkevät työssä jotain uutta."
Aiemmissa teoksissaan Anke Göhring on käyttänyt samaa metodia. Julkiselle paikalle tehty työ kuluu nopeasti pois, eikä se saa koskaan kovin suurta yleisöä.
"Sellainen on minun tapani tehdä", berliiniläinen kuittaa ihmettelyn vaatimattomuudesta.
Teoksen tulevaisuudessa kärsimät mahdolliset vahingot eivät pelota Göhringiä. Hän hyväksyy mahdollisuuden, että vaurioita tulee. "Vuoden päästä olen ajatellut palata katsomaan työtäni. Luulen, että teen jotain tällaista vielä muuallekin. Ehkä kuitenkin erilaisilla putkilla", berliinitär pohdiskelee.