Pronssista puuhun. Ari Kochin puuveistoksia Oulun pääkirjaston näyttelytilassa 15.huhtikuuta saakka.
Iso puunuija ja puulautanen toisiinsa kiinnitettynä ja nimi: Pitkänaamainen juo suolammesta. Hetkessä abstrakti, tasapainoinen sommitelma saa esittävän sisällön ja oivallus tuo hyvän mielen. Tarkkaan katsoen pitkänaamaisella on silmätkin. Puun oksakohtien jäljet antavat omat lisänsä ilmeeseen.
Oululaisen kuvanveistäjä Ari Kochin (s. 1956 Keminmaa) vähäeleisessä puuveistoksessa on aimo annos huumoria.
Sisältö ei kuitenkaan peitä puumateriaalin ylväyttä tässäkään teoksessa.
Koch työstää ja koostaa puusta hienostuneen yksinkertaisia muotoja, jotka ovat täynnä tunteita. Puun luonnonväri ja haju porautuvatkin syvälle aistiemme arkaaisiin kerroksiin.
Korkealle vinoon kurottuvat Talven paino ja Maa kutsuu taivasta ovat samanaikaisesti juurevia ja keveitä, pyöreitä ja teräviä - sekä tarkkaan tasapainotettuja.
Lumen valkea pilven terävän reunan aaltoilussa on keveyden illuusiota. Juuri nyt saman muodon näkee vaikkapa kirjaston vieressä merivedessä, kun jää sulaessaan vetäytyy.
Entäpä Karhun käännös, 2005. Kirjaston aulastahan se löytyy, pienen etsimisen jälkeen, pulleana ja tyytyväisenä kuin lumiukko. Vieläköhän se kevätauringossa pötkähtäisi vaakasuoraan. Karhun työstämisen taitava pölkkytekniikka on massiivista ja hyvin ikiaikaista.