Tropiikin vettä imevä tehometsätalous voi hengästyttää luonnon ystävää. Brasilialaisten plantaaseilla eukalyptustaimista tulee 7 vuodessa 35 metrisiä puita. Se on kloonattua yhtä ja samaa puuta, jota hakataan lähistöllä sijaitsevalle sellutehtaalle kolmivuorotyönä 365 päivää vuodessa.
Puuplantaaseissa on kuitenkin ekologiset puolensa. Etelä-Amerikan miljoonan sellutonnin tehtaat vaatisivat Skandinaviassa ympärilleen yli 700 tuhannen hehtaarin yhtenäisen koivumetsän. Mantereen kokoisessa Brasiliassa samaan riittää sadan tuhannen hehtaarin valtava puukenttä.
Puuplantaasien uskotaan helpottavan sademetsien suojelua. Ne tarjoavat sademetsämaissa arkista käyttöpuuta, jota muuten ei olisi kuin sademetsässä.
Maapallolla vihertää eukalyptus- ja mäntyplantaasia yhtä paljon kuin Suomessa metsää: 22 miljoonaa hehtaaria. Plantaaseista noin puolet sijaitsee Etelä-Amerikassa, missä ne laajenevat nopeinten sademäärien ja vapaana olevan viljelysmaan vuoksi. Koko maailmassa puuplantaasien uskotaan leviävän 31 miljoonalle hehtaarille seuraavan 12 vuoden aikana.
Plantaasit tuottavat puuta verrattain pienellä pinta-alalla, mutta niidenkin laajenemisella on rajansa. Ne taistelevat elintilasta ruuan- ja bioenergiatuotannon kanssa etenkin paikallisella tasolla.
Hallitukset pyrkivät Etelä-Amerikassa vaikuttamaan viljelykulttuureiden tasapainoon, mutta usein siinä ei onnistuta. Milloin mikäkin viljelymuoto peittää muut alleen.
Halvan puun plantaasit ovat kuitenkin laittaneet Suomen metsäteollisuuden uuteen kilpailutilanteeseen. Tähän asti tehtaita on kadonnut etelään erityisesti Yhdysvalloista, joka on ylivoimaisesti maailman suurin selluntuottaja.
Kilpailijoiden kohtalonyhteys pelkistyy lopulta siihen, minkälaista kysyntää maailmassa on erilaisille puutuotteille.
Köyhempien maiden vaurastuessa ja ympäristöarvojen korostuessa on todennäköistä, että puun kysyntä jatkaa kasvuaan kaikkialla. Kysyntä kasvaa sekä tunnetuissa että mahdollisesti vielä tuntemattomissa jalostusmuodoissa, jos joku niitä osaa maailmalle kehittää.