Puupää on tulossa Ivaloon ja siitä alaspäin kiertueelle.
Se on sellainen Puupää, jolla on juuret näytelmässä Rautavaara - Oulunkylän tähti, jonka ohjasi Kajaanin kaupunginteatterin nykyinen johtaja Kristian Smeds Teatteri Takomolle ennen Kajaanin-kiinnitystä.
Jo Oulunkylässä käsitellessään Tapio Rautavaaraa symbolina eheästä Suomesta Smeds ja Puupään kirjoittaja, esittäjä ja lipunrepijä Juha Hurme löysivät myös Pekka Puupään ja kumppanit. Niistä syntyi Rautavaara-näytelmän lopuksi Hurmeelle puolen tunnin mittainen soolo, joka tulee olemaan Pohjois-Suomen kiertue-esityksen runkopohja.
Hurme ja Smeds harjoittelevat Puupäätä par´aikaa Kajaanin kaupunginteatterissa. Hurme on lavalla ja Smeds ohjaa. Maaliskuussa Hurme kiertää Puupään kanssa yksin kolme viikkoa Oulun läänin alueella ja Lapissa.
Puupäissä on magiaa
Kajaanissa vierailevalle Teatteri Telakan taiteelliselle johtajalle, Nälkä-teatterin perustajalle ja sielulle, ohjaajalle ja näyttelijälle Juha Hurmeelle Puupäät olivat ensimmäisiä liikkuvia kuvia.
"Veikkarin kylästä olen 7-8-vuotiaana polkupyörällä ajanut Paimion kunnankinoon, Vistalle, katsomaan Puupää-leffoja. Kun ei ollut televisiotakaan, Puupäät purivat parhaiten ja se taian hohto. Niissä on magiaa."
Hurme rakasti Puupäitä, ilman mitään kritiikkiä.
"Kyllä me ymmärrettiin, että tämä on ihan hölmöä. Mutta se justiin oli hauskaa. Ei meiltä lapsilta jäänyt käsittämättä, että ne ovat aika kömpelöitä elokuvia", hän muistelee.
Elokuvaan liittyi myös synnillistä: kotona oli ankara karamellipolitiikka, mutta leffassa sai karkkia ja olla poikaporukassa, vahvistaa röhönauruja keskenään.
"Edelleenkin väitän tosissani, että Puupäät ovat merkittäviä elokuvia kaikessa hölmöydessään. Ne ovat oikealla tavalla huolettomia ja rempseitä, niissä on klaffivirheitä ja muita mahottomia juttuja. Puupäät eivät tottavie olleet tekotaiteellisia pinnistyksiä."
Kaikkiaan vanhoja Pekka Puupää -elokuvia valmistui kolmetoista 1953-1960. Ensimmäistä ja viimeistä lukuun ottamatta ne ovat kaikki Armand Lohikosken ohjauksia. Muutamia Puupäitä käsikirjoitti myös Repe Helismaa.
Hurme sanoo, että Puupäät ovat vaikuttaneet hänen teatteriestetiikkaansa.
Viihteilyn kääntöpuoli
Valmistuvassa kiertuenäytelmässä Hurme on oma itsensä pikkupoikana ja aikuisena, Puupää, Pätkä, Justiina ja talonmies Pikkarainen sekä kaikki jo kuolleet ihmiset roolien takana: Esa Pakarinen, Masa Niemi, Siiri Angerkoski ja Armas Jokio.
Pekka Puupääksi ja Severi Suhoseksi leimautunut Esa Pakarinen ei ollut erityisen onnellinen mies. Eikä aurinko aina paistanut toisillekaan.
"Pakarisella oli äärimmäisen kovat lähdöt. Hän kärsi lapsuudessaan riisitaudista, ja siksi hän oli niin kummallisen näköinen. Pakariselta lähti 15-vuotiaana hiukset ja päähänkin tuli vähän outo muoto. Masa Niemi oli herkkä mies ja alkoholisti, joka loppujen lopuksi riisti henkensä."
"Siiri Angerkoski taas oli varmaan lahjakkain näyttelijä näistä neljästä. Suomen Filmiteollisuuden T.J. Särkkä teki rahaa Siiri Angerkoskella, eikä päästänyt häntä näyttelemään vakavia rooleja. Angerkoski tekikin Justiinan tosi hienosti, mutta hänestä olisi ollut muuhunkin. Nämä ovat viihteilyn kääntöpuolta, joka on yksi tärkeä sisältö Puupää-esityksessä."
Narrien juhlaa
Luvassa ei ole vain nostalgiaa vaan samalla yritetään kertoa jotakin meistä, jotka nyt elämme.
"Puupää-elokuvissa on uhmaa. Niissä on lempeää vallitsevien arvojen kritiikkiä, vaikkakin piilotettuna ja hölmöiltynä. Nämä kaverit, jotka esimerkiksi mielellään pukeutuvat naisiksi, ovat luterilaisesta työmoraalista täysin vapaita elämäntaiteilijoita. Puupää-perhe on pitkäaikaistyöttömiä."
Hurme haluaa uskoa kapinalliseen kärkeen, vaikka sen olisi voinut tehdä paremmin ja älykkäämmin. Hän väittää, että Spede operoi alkuaikoina aivan samoin.
"Kun miettii länsimaisen kulttuurin historiaa, niin sekä Puupää-elokuvissa että Speden parhaissa on narrien juhla. Se tarkoittaa sitä, että mikä arjessa pätee, heitetäänkin häränpyllyä. Se on kauhean riemastuttavaa ja siellä on mukana yhteiskuntakriittinen kärki. Nämä ovat jaloja juttuja, kun niihin liittyy suuri kansansuosio."
Hurmeen mielestä hittiä pitää aina kunnioittaa, vaikka se voi syntyä ihan vääristä syistä. Mutta ilmiötä ei pidä ohittaa olankohautuksella.
Puupään ensi-ilta on Ivalossa Törmäsen kylätalossa 14.3.