Haloo, kuuleeko Kemerovo siellä Uralvuorten toisella puolella, Länsi-Siperian eteläosissa? Täältä Oulusta on tulossa sinne kaksi nuorta ensikertalaista. Ole heille suopea, äläkä kiusaa turhilla tempuillasi.
Mutta: älä kuitenkaan valvo heitä kuin isoveli.
Tommi Pikkuhookana, 25, ja Timo Arjanko, 20, eivät oikeastaan ole pelkkiä ensikertalaisia - he ovat sitä kolme kertaa. Kumpikaan oululaispelaajista ei ole koskaan käynyt Venäjällä eikä kumpikaan ole koskaan pelannut yhtään aikuisten maaottelua.
Se kolmas ensikertalaisuus on helposti johdettavissa jälkimmäisestä: kumpikaan ei ole koskaan pelannut MM-kisoissa.
Hieno - ja ehkä hieman ylimääräistä jännitystä aiheuttava - tapa aloittaa maajoukkueura. Kemerovo, 27. päivä tammikuuta ja lauantain keskipäivän kirkonkellot, MM-historian 27. turnauksen avausottelu Suomi-Valko-Venäjä.
Venäjän MM-turnaus voi olla pelaajalle ääripäiden kokemus. Joskus on paukkunut pakkanen, toisella kerralla pelaajien vatsat ovat kokeneet kovia. Toisaalta jääpallon arvostus on Venäjällä suurta ja mahtavaa.
"Kukaan ei ole vielä varoitellut mitään", Arjanko kertoo.
Pikkuhookana otaksuu, että reissusta on tulossa ainutlaatuinen.
"En välttämättä lähtisi lomailumielessä juuri tuohon suuntaan", mies linjaa.
Siellä se Siperia nyt kuitenkin odottaa, eikä oululaispelaajilla ole mitään sitä vastaan.
Nuorennusleikkaus
Olkoon Venäjän reissu millainen tahansa; molemmat nuoret miehet ovat nousseet MM-koneeseen puun takaa. Eivät ehkä täysin puskasta kauden näyttöjä ajatellen, mutta syksyllä kaksikko ei ollut edes nähnyt unia MM-turnauksesta.
"Maajoukkueen nuorentamisesta on puhuttu paljon. Nyt oli mielestäni viimeinen mahdollisuus ajaa nuoria pelaajia sisään. En olisi kuitenkaan uskonut, että meitä ensikertalaisia olisi näin monta", Pikkuhookana myöntää.
Pikkuhookana punnersi MM-kisoihin kaikkien ikäkausimaajoukkueidenkin ulkopuolelta. Kun ympäriltä kaverit saivat tasaisin väliajoin kutsuja poikien ja nuorten maajoukkueisiin, jäi Kellon Lyönnin kasvatti taka-alalle.
"Se harmitti silloin, mutta ei se ole minua hidastanut. Jaksoin harjoitella ja aloin oikeastaan kehittyä vasta 18-vuotiaana. Eihän Samuli Niskanenkaan pelannut yhtään nuorten maaottelua", OPS:n tämän kauden moottori tietää.
Viisi vuotta Pikkuhookanaa nuorempi Arjanko on kiivennyt nopeasti Kamppareista OLS:n kautta maajoukkueeseen.
Kauden alussa sivutuki vielä ajatteli, että voisi "sitten kolmikymppisenä päästä maajoukkueeseen".
"Mikkelin kaverit ovat jo kyselleet, miksen ollut näin hyvä Kamppareissa. Olen OLS:ssa saanut vastuuta ja pystynyt tuomaan kykyjäni eri tavalla esille. Erilainen roolitus on ollut piste iin päälle. En usko, että olisin MM-joukkueessa, jos olisi jäänyt Kamppareihin", Arjanko otaksuu.
Ruotsin tahtiin
Yllätyskutsu alkoi muhia, kun maajoukkueen päävalmentaja Sören Persson kävi juttelemassa molempien pelaajien kanssa. Arjanko jutusteli Perssonin kanssa Ljusdalin maailmancupissa ja Pikkuhookana ennen OPS:n ottelua Akillesta vastaan.
Pikkuhookana tunnustaa, että OPS:n ruotsintaitoinen valmentaja Ari Koivuniemi oli vieressä tulkkina. Myös Arjangon keskustelutuokio oli hieman yksipuolinen.
"Sören puhui ja minä yritin kuunnella."
Yhtä kaikki, nuoret pelimiehet saivat yhteydenotoista lisäintoa. Nyt nuorisoryhmä on miehittänyt mojovan siivun MM-joukkueesta.
Yhtä hämmästyttävää on se, että suurin osa MM-joukkueesta on kotimaan liigassa pelaavia jääpalloilijoita.
Ruotsissa luistelevat miehet ovat aikaisemmin olleet joukkueessa ylivoimaisena enemmistönä.
Vaikka vaakakuppi on notkahtanut uuteen uskoon, on joukkueen komentokieli edelleen ruotsi. Se ei Arjankoa ja Pikkuhookanaa haittaa.
"Jos Ruotsista tulisi hyvä tarjous, niin miksen lähtisi", Pikkuhookana pohtii ja Arjanko puhuu samaa kieltä.
MM-turnaus on tuskin hidaste sillä matkalla.