Suomen kieltä peruskoululaisille Kalixissa opettava Taina Sampakoski on iloinen, mutta hämmästynyt. Hänen esikoisromaaninsa Ikoni ilmestyi kuukausi sitten, mutta sen jälkeen ei kuulunutkaan mitään.
Maan suurimman päivälehden kulttuuriosastossa hänen romaaniaan ei rankattu tämän vuoden palkinnosta kisaavien kymmenen parhaan esikoisteoksen joukkoon, mutta viime maanantaina jysähti.
"Tammen kustannuspäällikkö Hannu Harju soitti ja kertoi Finlandia-ehdokkuudesta."
Esikoisensa omasta mielestään varsin myöhäisessä iässä pyöräyttänyt Sampakoski ei silti ollut vähätellyt itseään.
"Kyllä tämä minun kirjoittamakseni on ihan hyvä", hän muistaa ajatelleensa luettuaan juuri painosta tulleen kirjansa ensisynnyttäjän tunnekuohussa. "Mutta mieleen ei tullut, että kuin pakon edessä joutuisin osallistumaan kilpailuun."
Juoksutus romaaniksi
Kirjoittaminen on pitänyt Sampakoskea sen verran pihdeissään, että hän hakeutui Jyväskylän avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen kurssille muutama vuosi sitten. Lopputyöksi piti tehdä "laaja novelli". Se syntyi kivuttomasti.
"Oli imu ja se tuli nopeaan tahtiin."
Vaikka Sampakoski tiesi kustantajien yleensä vaativan kokonaisen teoksen, hän lähetti novellinsa tyrkylle. Tammesta vastasikin kaiku, että "tee tästä romaani". Kustannustoimittaja antoi jatkolle eväitä, joiden kanssa Sampakoski kävi novelliaan läpi sivu sivulta. Kehitti, runsastutti, juoksutti tarinaa.
"Henkilöitä kyllä täytyi pitää aisoissa, etteivät olisi rynnineet omille teilleen."
Ikoni elämästä
Ikonin päähenkilö on Suomessa asuva nuori venäläinen nainen, joka opiskelee ikonimaalausta. Hän ei silti maalaa ikoneja vaan käyttää ikonitekniikkaa "maalatessaan" omaa elämäänsä. Hän rakastuu suomalais-venäläiseen mieheen.
"Ikonimaalauksessa ei voi edetä uuteen vaiheeseen ennen kuin edellinen on tehty loppuun. Miehen elämäohje taas on, että osta nyt ja maksa ensi kesänä."
Törmäyshän siitä tulee.
Jotain Sampakosken omaa tai läheisten kokemaa romaanissa voi olla, mutta vain hitunen. "Kukaan ei voi sanoa, että tuossa olet sinä tai minä."
Sampakoski ei ole ortodoksi ja ikonimaalauksen tekniikkaan hän on tutustunut kirjoista.
Pikkukaupunki Kalixin Sampakoski sanoo olevan asuinpaikkana paineeton. Olo on vapaa toisin kuin esimerkiksi Helsingissä, jossa aina on jonkin keskellä ja pyörteessä.
"Ruotsinkielinen kirjallisuuselämä ei ole täällä kukkeimmillaan ja Suomikin on kaukana."
Sampakoski on myhäillen pyöritellyt mielessään muuatta kuvaa. Kuinka vahtimestari tulee torstaina Helsingissä ehdokkaiden julkistamistilaisuudessa sanomaan, että voisiko rouva siirtyä tuonne permannon puolelle? "Tämä lava kun on varattu kirjailijoille."