"Nyt on hieman ristiriitainen elämänvaihe menossa, enkä osaa oikein sanoa mitä ajattelisin", kemiläinen Voitto Kylmäperä, 74, pohtii.
Kylmäperä muutti kaksi kuukautta sitten vaimonsa kanssa Kivikolta omakotitalosta keskikaupungille kerrostalohuoneistoon, "puun sisältä lukkojen taakse kiven sisälle". Kotiutumisvaihe on vielä menossa. Mieli on hieman haikea, sillä omassa talossa elettiin reilut 40 vuotta. "Olemme tavallaan aivan eri maailmassa."
Muuttomahdollisuus tuli ajankohtaiseksi, kun vaimo alkoi sairastella ja talon huoltohommat alkoivat tuntua isännästä entistä raskaammilta. "Yksityisiä palveluja on kyllä hyvin tarjolla, mutta ne ovat vähän kalliita, joten päädyimme tähän ratkaisuun", Kylmäperä kertoo.
Voitto Kylmäperä jäi Metsä-Botnian vesilaitokselta sairauseläkkeelle 14 vuotta sitten olkapäävamman vuoksi. Eläkkeelle jääminen oli aluksi tietyllä tavalla sokki. "Kaduttikin, tuntui siltä, että olisi pitänyt vielä jatkaa työelämässä. Unissanikin tein hirveästi töitä. Mutta siitä mentiin yli."
Työn tilalle tuli liikunta: hiihtoladuille ja lenkkipoluille Kylmäperä hyökkäsi tosissaan.. Lievän diabeteksen saaminen vei diabetes-yhdistykseen ja edelleen eläkeläisyhdistyksen aktiiviksi. "Kun istuu vain vaimon kanssa kahdestaan, alkaa tulla liian tutuksi", hän nauraa.
Kylmäperä on paljasjalkainen kemiläinen ja arvelee, että hänen käsityksensä kotikaupungista ja sen palveluista ovat liiankin myönteiset. "Viihdyn täällä hirveän hyvin. Maisemat ovat hienot, rannat hyvät, eivätkä kaupungin talousvaikeudet ole heijastuneet minun arkeeni. Palvelut ovat toistaiseksi pelanneet." Terveys on kohtalainen: viisi vuotta sitten tehty ohitusleikkauskin onnistui nappiin. Miinuspisteitä tulee nuorison mekastamisesta viikonvaihteisin keskustassa.
Kaupunki voisi Kylmäperän mukaan hyödyntää hyväkuntoisia ikäihmisiään kouluttamalla heitä vaikkapa tukihenkilöiksi sairaille. "Apuahan ei ole koskaan liikaa. Mutta tuntuu, ettei meitä tarvita. Olemme vain kuluttajia."
Kylmäperän elämän yksi käännekohdista oli 70 vuoden rajapyykki. "Silloin ajattelin, että nyt olen vanha. Täytyy myöntää, että se toisinaan masentaa. Kun tuntuu, että olen viimeisellä suoralla, on vaan ajateltava, ettei tämä ole kuin elämää."