Esko Ahon työryhmän ehdotuksille puun saannin parantamiseksi tulee hintaa, mutta toimettomuus on vielä kalliimpaa. Venäjän puutullit uhkaavat tuhansia työpaikkoja Suomessa.
Me emme halua vahingoittaa suomalaista taloutta, herra varjelkoon, vakuutti Venäjän presidentti Vladimir Putin lehdistötilaisuudessaan torstaina - samana päivänä kun oli kerrottu, että kaavaillut puutullit saattavat viedä Itä-Suomesta 6 000 työpaikkaa. Siis pelkästään Itä-Suomesta, mutta vaikutukset eivät ole vain alueellisti rajattuja. Muuallakin maassa on metsäteollisuutta, joka on kipeästi Venäjän puun tarpeessa.
Samaan hengenvetoon Putin vakuutti, että Venäjä haluaa kehittää puun jatkojalostusta oman maansa sisällä. Sananvalinnat ja vastauksen sävy kielivät siitä, että Suomen huoli on kantautunut Kremlin syvimpiin huoneisiin asti. Muutoksia se ei silti takaa.
Neuvottelut jatkuvat, ja sekä Suomi että EU pitävät asiaa koko ajan esillä. Jonkinlainen kompromissi on yhä mahdollinen, mutta sellaisen varaan ei tulevaisuutta voi laskea. Toistaiseksi on lähdettävä siitä, että Venäjän tuontipuun raju hinnannousu on edessä olevaa todellisuutta.
Siinä tilanteessa on tehtävä kotimaassa kaikki, mitä on tehtävissä. Se ei tarkoita suojelumetsien parturoimista sileäksi, vaan ennen kaikkea puun saamista liikkeelle nykyisistä talousmetsistä.
Hallitus asetti marraskuussa hyvin alan asiantuntijoista kootun, ylijohtaja Esko Ahon vetämän työryhmän pohtimaan metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa. Sen varsinainen raportti on luvassa kesäkuun lopussa, mutta jo perjantaina annettu puun saatavuuta koskeva väliraportti on poikkeuksellisen konkreettinen.
Jos Venäjän tullit toteutuvat, Suomeen jää tulematta vuodessa kymmenen Kemijärven tehtaan tarpeen verran puuta. Työryhmä puhuu kerrannaisvaikutuksineen 25 000 työpaikan menetyksestä ja puolentoista prosentin lovesta bruttokansantuotteeseen. Luvut ovat hurjia.
Mutta Suomen metsistä on onneksi saatavilla kutakuinkin Venäjän tuontia vastaava puumäärä ilman, että metsien suojelua ja kestävää käyttöä vaarannetaan. Samalla maaseudulle syntyisi noin 5 000 uutta työpaikkaa. Tämä jää kuitenkin toteutumatta, ellei tarpeellisiin tekoihin ryhdytä nopeasti ja määrätietoisesti.
Poliittisille päättäjille ei juuri jää valinnan varaa. Ahon työryhmän ehdotusten kustannuksiksi on laskettu noin 250 miljoonaa euroa. Rahaa tarvitaan ensiharvennusleimikoiden verovapauteen ja ennen muuta liikenneinvestointeihin.
Budjettitilanne on kireä, mutta sekä pääministeri Matti Vanhanen että valtiovarainministeri Jyrki Katainen osoittivat tuoreeltaan ymmärrystä ehdotuksille. Toisenlainen asenne olisikin vastuuton: paljon kalliimmaksi yhteiskunnalle käy, jos puun liikkeellesaantia Suomessa ei nopeasti tueta.
Ehdotuksia ei ole alueellisesti kohdennettu, mutta on selvää, että niiden toteuttaminen toisi kaivattua uutta vireyttä myös Pohjois-Suomen syrjäseuduille. Metsäalan ammattiväestä alkaa itse asiassa olla pulaa. Uhka muuttuisi näin myös mahdollisuudeksi.
Lisäksi metsäseutujen tienpito saisi uutta rahoitusta, samoin muutama uhattu rataosa. Ensimmäisenä listalla on Nurmeksen ja Vuokatin välisen radan kunnostus, mikä samalla kohentaa Oulun seudun ja Itä-Suomen välisiä ratayhteyksiä.
Vaikka puutullien uhka lievenisi, Ahon työryhmän ehdotuksia on syytä toteuttaa nopeasti. Paketin ajoitus ennen hallituksen kehyspäätöksiä tuskin oli sattuma.