Puu­kol­mo­nen tot­te­lee vas­ta-al­ka­jaa

Kuoppainen metsätie kiemurtelee aukealle, jossa komeilee hirsinen rakennus. Parkkipaikalla eivät tungeksi saksalaisvalmisteiset, pakettiauton kokoiset egonkohotusmaasturit. Hirsirakennuksen takana pilkottavat rangen eli harjoituskentän lyöntipaikat, josta alueen tunnistaa golfkentäksi.

Pasi Karppisen avauslyönti lähtee puukolmosella kuin kokeneemmallakin pelaajalla. Svingi on hyvä, mutta pallon suunta on joskus hakusassa.
Pasi Karppisen avauslyönti lähtee puukolmosella kuin kokeneemmallakin pelaajalla. Svingi on hyvä, mutta pallon suunta on joskus hakusassa.

Kuoppainen metsätie kiemurtelee aukealle, jossa komeilee hirsinen rakennus. Parkkipaikalla eivät tungeksi saksalaisvalmisteiset, pakettiauton kokoiset egonkohotusmaasturit. Hirsirakennuksen takana pilkottavat rangen eli harjoituskentän lyöntipaikat, josta alueen tunnistaa golfkentäksi.

Ykköstiille pitää osata, se ei suinkaan ole ihan parkkipaikan vieressä. Hienohelmat kääntyvät takaisin viimeistään, kun hiekka tunkee merkkijalkineisiin upottavalla siirtymäväylällä. Itse kentällekään ei löydä, jos ei tiedä sen sijaitsevan Montassa Sattasentiellä, muutama kilometri Muhoksen keskustasta.

Mutta tärkein, eli yhdeksänväyläinen golfkenttä löytyy. Par-kolmosia, muutama lyhyt par-nelonen. Wokkipannun kokoiset draiverit saa jättää bägiin, pitempilyöntiset menkööt muualle.

Palloille kenttä on ahne. Jos avauslyönti retkahtaa slaissiin tai huukkiin (kierre vasemmalle tai oikealle kätisyydestä riippuen), on monin paikoin syytä jättää pallo hakkuujätteen, risujen tai heinikon kätköihin. Sinne hävisi. Täällä kannattaa pelata halvoilla palloilla.

Kentän paikallissäännöissä on maininta, että hirvenjäljistä saa pallon nostaa rangaistuksetta. Jälkiä onkin niin paljon, ettei mikään kenttämestari ehtisi niitä peittelemään. Eikä viheriöiden ruohoakaan lyhennetä monta kertaa päivässä.



"Tänne uskaltaa tulla"


Kempeleläinen Pasi Karppinen on lyönyt palloa kesäkuun alusta lähtien. Tyrnäväläistä Markku Kurikkalaa golfkärpänen puraisi kaksi päivää sitten. Siispä kauppaan puolisetin ostoon.

"Ei ollut vasurille kuin yksi valinnan mahdollisuus, mutta näillä pelataan", Kurikkala naureskelee uutuuttaan kiiltäville mailoilleen.

Kurikkalalla ei vielä ole green cardia, mutta sellainen irtoaa taatusti varsin helposti: pallo lähtee upeasti. Kun vielä pro vähän näyttäisi mallia, pallon suuntakin olisi etukäteen paremmin tiedossa.

"Täällä oli helppo aloittaa. Kynnys mennä sellaiselle normaalikentälle oli aivan valtava. Ensin tonnin edestä vaatteita ja parin tonnin mailasatsi, niin uskaltaisi lähelle mennä", Pasi Karppinen veistelee.

"Piti keksiä jotain uutta tekemistä. Siinä kai suurin syy uuden harrastuksen aloittamiseen. Melkein kaikkea muuta olen jo kokeillutkin", Karppinen sanoo ja muistaa samalla, että pullosukellus on vielä kokeilematta.

Muhoksen kenttä alkaa olla kaksikolla kohta hallussa.

"Perhana, kun oli paarmoja", kaksikko huokaa kierroksen päätteeksi.

Hiekkabunkkeria pöllyttää oululainen Merja Alalääkkölä. Hän on käynyt Virpiniemessä alkeiskurssin.

"Pro kehotti harjoittelemaan hiekkalyöntejä ennen green card-koetta. Tulin tänne, kun täällä saa olla rauhassa", Alalääkkölä sanoo ja yrittää ensin hätistellä kuvaajaa, mutta myöntyy "uhriksi", kun vakuuttuu Kalevan partion olevan aloittelevien golfaajien asialla.



Nimiä ei kysellä


Koska Muhoksen jokamieskentälle ei vaadita virallista green cardia, ei pelaajien nimiäkään kysellä. Välineitä löytyy, joten niitäkään ei tarvitse olla heti omasta takaa.

"Meille saa tulla kuka vaan. 17 eurolla pääsee pelaamaan, ja vuoro määräytyy pallorännillä. Saapumisjärjestyksessä pääsee kentälle", Jarkko Koskela, kentän isäntä, mainostaa.

Ajatus Muhoksen kentästä virisi vuonna 2000.

"Idea tyrmättiin tietysti täysin. Mutta kaikesta huolimatta ensimmäinen kierros päästiin pelaamaan 27. heinäkuuta 2008. Kenttää parannellaan vähän kerrassaan, ja toiselle ysille maastotyöt on jo tehty. Aikataulun mukaan olemme 18-reikäinen kenttä vuonna 2011", Koskela kertoo.

Piirustukset teki opinnäytetyönään Jari Koivusalo, Katinkulta Golfista tuttu lajin ammattilainen. Hänen suunnitelmiaan soveltaen tehtiin nykyiset väylät.

Seura, Oulujokilaakson Golf, on jo perustettu. Golfliiton jäsenyyttä ei vielä ole.

"Liiton jäsenyys tulee aikanaan. Mutta kentän periaate ei muutu: tänne pääsee ilman green cardia. Jos joskus tuntuu, että tarvitaan niin sanottu hieno kenttä, tehdään tuohon viereen sitten semmoinen. Keksimme tähän nykyiseen vähän väliä uusia jippoja, niin pelaajat eivät pitkästy."

Jarkko Koskela muistuttaa talouselämän realiteeteista.

"Tämän kentän menestystekijöihin tarvittavat rahat ovat vielä niiden taskussa, jotka eivät vielä tiedä tästä kentästä mitään."

Ilmoita asiavirheestä