"Puukko on lähellä suomalaisen sydäntä", naurahtaa kansallismuseon tutkija Risto Hakomäki puukkojutun otsikkoehdotuksille. Mikä ettei. Sehän pitää paikkansa.
Puukko on esineenä mitä suomalaisin, mutta se herättää väistämättä mielikuvan myös hengenvaarallisesta kapineesta. Puukolla tehdään edelleen kolmannes kuolemaan johtavista henkirikoksista ja tapon yrityksistä kolme neljästä.
"Puhutaan puukotuksista, vaikka puolisoiden välienselvittelyssä heiluu useammin keittiöveitsi", Suomen kansallismuseon laajan puukkonäyttelyn käsikirjoittaja Hakomäki huomauttaa. Puukko on tappeluissa vanhempien miesten väline, nuoriso ei enää kanna sitä. Taskussa keikkuu kännykkä, mikä onkin varmempi henkivakuutus.
"Käyttöesineenä puukolla oli aiemmin sama tärkeysasema kuin nyt kännykällä", Hakomäki johdattelee puukkonäyttelyn laajempaan sanomaan.
"Jos puukko unohtui kotiin, sitä palattiin hakemaan kuin nyt kännykkää. Ilman ei kerta kaikkiaan tullut toimeen."
Vuosisadat suomalainen pärjäsi kahdella työvälineellä, kirveellä ja puukolla. Niillä on voinut rakentaa talon, tehdä tarve-esineet ja laittaa pötyä pöytään ja suuhun. Puukkoa voi sanoa suomalaiseksi esineeksi siksi, että muualla Euroopassa puukosta kehittyi teräkaluja eri tarpeisiin jo keskiajan lopulla. Suomalaisilla puukko pysyi puukkona ja ykkösvälineenä ruokailussakin maaseudulla vielä 1900-luvun alkupuolelle.
"Puulusikka ja puukko, niillä suomalainen söi", Hakomäki muistuttaa.
Vaikka puukko on läheinen esine, kansallismuseoltakin kesti kauan saada pystyyn puukkonäyttely. Ensimmäinen puukko museon kokoelmiin hankittiin Kajaanista 1832. Nyt kokoelmaan kuuluu 500 puukkoa, joista koottu edustava näyttely on houkutellut jo monet harrastajat Kainuuta ja Pohjois-Suomea myöten tutustumaan siihen. Huhtikuun jälkeen näyttely lähtee hieman suppeampana kiertämään maata.
Suuren näyttelyn järjestämiseen innoitti kasvava puukkoharrastus Suomessa. 1980-luvulla näytti jo siltä, että puukkojen valmistus hiipuu. Nyt Suomessa on puolenkymmentä puukkotehdasta, joista suurimmat Iisakki Järvenpään ja rovaniemeläisen J.Marttiinin perustamat tehtaat.
Puukkoharrastuksessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut valtava harppaus, ja puoliammatillisia pienvalmistajia on 40-50, kertoo Hakomäki. Myös valmistuksen taso on noussut huimasti, osoittavat vuosittaisten mestaruuskilpailujen tulokset.
Lahjapuukkojen lisäksi valmistetaan käyttöpuukkoja etenkin erästykseen ja kalastukseen. Puukon ominaisuudet parantuvat, ja niitä tarvitsee teroittaa harvemmin.
Ensi viikolla tamperelainen keksijä tuo julkisuuteen aivan uuden innovaation, jolle on hankittu patentti ja joka kiinnostaa myös sotilaita. Se on puukon, kirveen ja vesurin yhdistävä keksintö, paljastaa Hakomäki.
Suomen yleisin puukko on kuitenkin ruotsalainen Mora. Parin euron puukot ovat pidä ja heitä pois -tuotteita. Varsinkin rakennusmiehillä puukko kuuluu työkalupakkiin.
Suomessa eniten käsissä kulkenut puukko on Fiskarsin Orijärven puukahvainen, jota valmistettiin yli miljoona kappaletta. Tämä puukko on käynyt lähes joka pojan kädessä koulun veistotunnilla.
Suomalainen puukko -näyttely on esillä Helsingissä Suomen kansallismuseossa 24. huhtikuuta 2007 saakka.
