Puu­kau­pan rin­ta­mis­ta ha­lu­taan irti

Puukauppa määrittää jatkossakin hyvinvointia pohjoisessa. Tästä vakuuttaa Pohjois-Pohjanmaan liitossa keskiviikkona esitelty tulevaisuusraportti "Pohjois-Pohjanmaan puumarkkinoiden kehittäminen". Toimivampaa puukauppaa ajavan 127-sivuisen julkaisun taakse on kuin ihmeen kautta saatu kaikki metsäalan tahot.

Puukauppa määrittää jatkossakin hyvinvointia pohjoisessa. Tästä vakuuttaa Pohjois-Pohjanmaan liitossa keskiviikkona esitelty tulevaisuusraportti "Pohjois-Pohjanmaan puumarkkinoiden kehittäminen". Toimivampaa puukauppaa ajavan 127-sivuisen julkaisun taakse on kuin ihmeen kautta saatu kaikki metsäalan tahot.

Kuluvana vuonna on tehty erityisen isoja metsäkauppoja. "Tosi valtavia leimikoita", iloitsee markkinointipäällikkö Martti Rissanen Stora-Ensolta ja arvioi keskimääräisen kaupan nousevan selvästi viime vuotista suuremmaksi. 2005 keskikoko oli 450 mottia.

"Tärkein syy myyntipäätökselle on edelleen metsäsuunnitelmaesitys. Se astuu yli hinnan", painottaa Pohjois-Suomen Metsänomistajien liiton kehittämisjohtaja Pekka Saikkonen metsänomistajien edustavan oikeaa asennetta.

Juuri nyt tilanne näyttää erityisen hyvältä. Puutavaran kantohinnat ovat nousseet kuluvana vuonna 10-15 euroa motilta ja Pohjois-Suomenkin sahoilla investoidaan jälleen. Jopa Euroopassa, missä vielä alkuvuodesta puhuttiin Suomen vuosituotannon kokoisesta ylitarjonnasta, puutavaran kysyntä on kääntynyt yhtäkkiä "pohjattomaksi kaivoksi".

Silti ei ehkä tarvittaisi kuin heilahdus Venäjän puuntuonnissa ja pahin skenaario voisi käydä toteen: jos Kemijärven tai Kajaanin sellutuotanto pitäisi ajaa alas materiaalipulan takia. "On puhallettava yhteen hiileen", kuten Saikkonen vetoaa.

Etenkin mäntykuitupuussa olisi kasvupotentiaalia, vakuuttaa Pohjois-Pohjanmaan liiton ympäristöpäällikkö Ismo Karhu. Energiapuukapasiteetti taas on aikomus jopa kuusinkertaistaa.
"Nämä rahat jäävät kotiin, paitsi vähän Venäjälle", hehkuttaa raporttia koostanut projektipäällikkö Kimmo Alajoutsijärvi Head Consulting Oy:stä.

Kun ennen ei puulle aina ole löytynyt ostajaa, niin nykyään on puun hankinta kovaa työtä, Rissanen vakuuttaa.

Etenkin omistajakunnan olisikin nyt ryhdistäydyttävä alueen yhteisen edun nimissä. Metsänomistajat kun uhkaavat eläköityä ja yksityiset metsävarat keskittyä yhä vaikeammin hallittaviin perikuntiin.

Kun suunnitelmat puuttuvat, jää jopa puolet taimikoista tai ensiharvennuskohteista kitumaan. Jo kolme kasvuvuotta on pitkä aika, Saikkonen varoittaa. "Metsässä tapahtuu niin paljon." Paljon on menetettävissä, sillä 70 prosenttia talousmetsistä on sentään yksityisten hallussa.

Metsäkeskus onkin tänä syksynä lähettänyt 3 000 kirjettä vain patistaakseen alueen metsänomistajia yliaikaisiin toimiin, kertoo kehittämispäällikkö Eeva-Liisa Repo.

Ilmoita asiavirheestä