Tukkipuun hinta nousee, kuitupuun hinta laskee, suomalaisia piensahoja joutuu pölkylle ja maaseutu saa kylkeensä uusia ikäviä iskuja. Tällaisia johtopäätöksiä voi rajuimmillaan vetää tämän hetken metsäkeskustelusta.
Metsäntutkimuslaitos (Metla) ja Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus (PTT) ovat tehneet tutkimuksen, jonka mukaan kilpailu tukkipuusta kiristyy edelleen Itämeren alueella. Sekä tuontitukin että kotimaisen tukin hintoihin kohdistuu tutkimuksen mukaan korotuspaineita.
Kuitupuuta ja haketta on sen sijaan entistä enemmän tarjolla. Kuidun reaalihinnat saattavat edelleen laskea, ellei paperin kulutus ala kasvaa nopeasti Venäjällä ja Itä-Euroopan maissa.
Puukauppatulot ja metsätalouden kannattavuuden kehitys Suomessa perustuvat yhä enemmän eri puutavaralajien kysynnän ja suhteellisten hintojen muutoksiin.Jos tukkimetsää on metsänomistajan plakkarissa, siitä voi saada yhä paremman tuoton. Jos taas omistaa kuitupuumetsää, sen arvo ei todennäköisesti ainakaan nouse.
Suomen maaseutu kärsii puun tuonnista
Kotimaista puuta korvaava puuntuonti vähentää työllisyyttä ja tuloja Suomen metsätaloudessa, mistä koituvat välilliset menetykset kohdistuvat lähinnä maaseudulle.
Kansantalous taas hyötyy kotimaista puuntarjontaa täydentävän tuontiraakapuun käytöstä metsäteollisuuden tuotannossa sekä välittömästi että välillisesti. Kansantalouden kannalta on edullista myös jalostaa tuontipuu mahdollisimman pitkälle, koska jalostusasteen nousu lisää lopputuotteen arvoa siihen sisältyvän työn ja muiden kotimaisten panosten kautta.
Sahat ovat
ahtaalla
Tutkimusjohtaja Ritva Toivonen PTT:stä sanoo, että paljon riippuu siitä, miten suomalainen teollisuus onnistuu kovassa kilpailussa saamaan tuotteita kaupaksi.
Pienet riippumattomat sahat kokevat olonsa hyvin hankalaksi. Euroopan markkinoilla on vuosituhannen vaihteesta lähtien eletty vaikeassa ylitarjontatilanteessa, ja tuoreista EU-maista Itä-Euroopasta on tulossa lisää synkeitä pilviä Suomen sahojen horisonttiin. Baltian maihin ja Venäjälle perustetaan uusi sahoja, joiden tuotanto pyrkii valtaamaan markkinoita.
"On selvää, että sahojen marginaalit pysyvät pieninä, kun joudutaan taistelemaan markkinaosuuksista", Ritva Toivonen sanoo.
Suomen sahat ry:n mukaan on tuomittavaa, että metsänomistajatahot panttaavat sahapuun tarjontaa ja pyrkivät näin nostamaan entisestään "kohtuuttoman korkeaa tukin hintaa".
"Vaikka metsän uudistamista ja kasvatusta tuetaan valtion budjettivaroin, löytyy maastamme alueita, jossa kestävän hakkuusuunnitteen mukaisia puumääriä ei tuoda markkinoille, vaan niillä spekuloidaan paremman hinnan toivossa. Tästä ovat vastuussa puukauppaa säätelevät metsänomistajien organisaatiot", yhdistys rökittää.
Metsänomistajat uskovat parempaan
Pohjois-Suomen metsänomsiatjien liiton toiminnajohtaja Jukka Aula ei hyväksy tutkimuslaitosten väitteitä. "En käsitä, miten tutkimuslaitokset ovat sopulilaumana tätä asiaa huutamassa", Aula ihmettelee.
Hänen mielestään kuitupuun hintaan on vaikuttanut ennen kaikkea suhdannekehitysmetsäteollisuudessa. "Kesän jälkeen on olltu viitteitä sellun hinnan paremmasta kehityksestä. Esimerkiksi Ruotsissa sellun hinta on noussut", Aula sanoo. Hän uskoo myös, että kuitupuun kysyntä nousee Baltiassa ja Venäjälläkin, ja se nostaa hintoja.
Aulan mukaan kuitupuun hinta ei voisi laskeakaan. "Silloin aletaan kohta puhua metsätalouden kannattavuudesta Pohjois-Suomessa", Aula sanoo.
Aula ei myöskään allekirjoita sahateollisuuden väitteitä siitä, että metsänomistajat järjestelmällisesti panttaisivat tukkejaan. "Yksittäisiä ajatuksia tähän suuntaan tietysti on, mutta tukkipuun vähäinen tarjonta on myös johtunut siitä, että kuitupuulle ei ole ollut riittävästi kysyntää. Molempiahan otetaan yleensä samalla kertaa", Aula sanoo.