Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen johtaja Niilo Piisilä yllyttää puukaupan uneliaita osapuolia hereille. Hän on erinomaisen hyvillään siitä, että Stora-Enso aikoo lisätä havupuunostojaan Oulun sellutehtaalle miljoonalla kuutiolla lähes kaksinkertaiseksi.
"Kun tämmöinen mahdollisuus annetaan, metsätalouden organisaatioiden ja metsänomistajien pitää puhaltaa yhteen hiileen ja tarjota puuta myytäväksi ja hakattavaksi", hän sanoo.
Piisilän mukaan nyt on Pohjois-Pohjanmaalla otollinen hetki hakkauttaa ylitiheitä, mäntykuitupuita sisältäviä ensiharvennusmetsiä.
"Miljoonasta lisäkuutiosta voitaisiin vuosittain löytää Pohjois-Pohjanmaalta ehkä 300-500 000 kuutiota. Loput on saatava jostakin muualta", hän sanoo.
Veroporkkana voisi auttaa
Puukauppa on odottavassa tilassa, viime vuoden lopulla näkyi jo hiljainen kausi. Vuodenvaihteessa tapahtui lopullinen siirto pinta-alaverotuksesta puun myyntiverotukseen.
"Tämän vuoden alku on ollut tosi hiljaista. Vuodenvaihteessa myyntiverotukseen siirtyneet ovat luultavasti muutaman vuoden odottavalla kannalla myyntiasioiden suhteen", Piisilä sanoo.
Piisilä uskoo kaupan piristyvän. Jos puukauppa ei kuitenkaan lähde sujumaan, sitä voitaisiin hänen mukaansa vauhdittaa verotuksellisin keinoin.
"Verotusta voitaisiin esimerkiksi porrastaa niin, että vaikkapa 3 000 euron suuruisesta myynnistä menisi normaali vero, ja ylimenevästä osasta menisi veroa vähemmän. Mutta se edellyttää ihan uudenlaista ajattelua. Halutaanko murtaa pääomatuloverotuksen tasaisuutta? Siitä pitäisi keskustella perustavanlaatuisesti."
Piisilä muistuttaa, että neljännes Suomen vientituloista on puujalan varassa.
"Jos puukaupan hiljainen aika jatkuu pitkään, keskustelua syntyy. Tuleva syksy näyttää, miten on käynyt. Eihän me voida määrättömästi lisäämään puuntuontia ulkomailta."
Kotimaasta saadaan karkeasti 80 prosenttia Suomessa käytettävästä puusta, 20 prosenttia tulee ulkomailta.
Mutkia on matkassa
Ylitiheässä metsässä on sidottuna merkittävä pääoma. Se ei tuota samaa taloudellista arvoa kuin sopivasti harvennettuna.
Jos jatketaan nykytilannetta, metsänomistajan pääoman arvo korkeintaan pysyy samana ja saattaa heiketä.
Suurin osa ylitiheistä metsistä sijaitsee ojitetuilla soilla. Ojitetusta suometsästä puutavaran hakkuukertymä on pienempi kuin kangasmetsistä. Korjuukustannukset ovat siellä suuremmat.
Toinen asia on, että ojitetulta suolta puut pitää korjata talvisaikaan, kun suo on jäässä. Korjuuaika on aika lyhyt, marraskuusta huhtikuuhun, lyhimmillään 3-4 kuukautta.
Oma haasteensa on saada metsänomistajat kiinnostumaan asiasta tiedotuksen, neuvonnan ja koulutuksen avulla.
Suometsissä toiminen edellyttääkin Piisilän mukaan metsäkeskusten, metsäyhdistysten ja metsäteollisuuden nykyistä tiiviimpää yhteistyötä, jotta metsänomistajat saadaan haettua esiin. Silloin pienetkin ostettavat puumäärät saadaan kytkettyä naapurialueilla oleviin suurempiin puumääriin.